Munatonta leivontaa

Tuli hullu sokerivaje, vierotusoire ja himo, ja koska en voi antaa itselleni arki-iltana lähteä vartavasten kaupasta lupaa hakea herkkua, päätin katsella kaappeihin, josko sieltä löytyisi jotain. Paria suklaajoulukalenteria lukuunottamatta mitään kovin varteenotettavaa ei löytynyt, joten sainkin sitten päähäni haluta ihan hurjasti mokkapaloja. Kananmunat loistivat tyypilliseen tapaan vaan olemattomuuttaan, mutta koska olin joskus jostain vegaanijulkaisusta lukenut, että munat on lopulta monessakin leivonnassa varsin turha ainesosa, päätin kokeillakin ilman, ja voi että, tästähän tuli hyvää! Pienen pienellä tuunauksella, mantelimaidolla ja kasvisrasvalevitteellä tästä saisi vielä ihan vegaanisen mokkapalaohjeenkin loihdittua, mutta tällä kertaa tarjolla oli vain maitoa. Ja koska tästä tuli hyvää, ajattelin jakaa tämän teillekin.

x MUNATTOMAT MOKKAPALAT x

POHJA

4 desiä karkeita/täysjyvävehnäjauhjoa
1,5 desiä ruskeaa ruokokidesokeria
2 teelusikallista leivinjauhetta
100 grammaa sulaa margariinia
1 desi vettä
1 desi luomumaitoa
3 ruokalusikallista kaakaojauhetta

KUORRUTE

3 desiä tomusokeria
2 ruokalusikallista kaakaojauhetta
4 ruokalusikallista sulaa margariinia
4 ruokalusikallista kahvia

Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sulata margariini. Lisää sitten kuiva-aineet, margariini, vesi ja maito ja sekoita keskenään. Tästä tulee hieman normaalia löysempi taikina, mutta se kuuluu asiaan, kun kananmuna ei ole sitomassa meininkiä yhteen. Lisää uuni-/irtopohjavuokaan, paista 200 asteessa noin vartin verran. Jos haluat kuorrutteesta kiiltävän, lisää se jo kuuman pohjan päälle, jos taas pehmeämmän, lisää se hyvin jäähtyneelle pohjalle. Kuorrute toimii mainiosti myös kaksinkertaisena, yllättäen.

Ja kyllä muuten maistui taas varsin hyvin! Itse tein puolikkaan annoksen pieneen irtopohjavuokaan, toimi kyllä kun ei koko pellillistä tullut vedettyä kerralla. Minulla nyt ei varsinaisesti ole aietta ihan vegaaniksi ryhtyä, vaikka ajatus kyllä kiehtookin, mutta sanon kyllä, että jatkossa turhat kananmunat voisivat jäädä muistakin leivonnaisista pois, koska mitäpä niitä sinne turhaan laittamaan, ei nekään nyt se maailman eettisin ja ekologisin ravinto ole (suklaa, kaakao ja sensellaiset kun sit onkin varsinaista maailmanpelastusruokaa, haha). Tokikin jossain ohjeessa ne varmaan välttämättömiä ovat, mutta esim. pullat saa leivottua käsittääkseni mainiosti ilmankin, saisikohan jonkinlaiset muffaritkin? Minkälaisia munattomia kokemuksia teillä on leivonnasta, mitkä toimii ilman ja mitä ei ehkä kannata kokeilla? Entä millaiset vegaanileivonnaiset teillä on onnistunut parhaiten?

Kuningatarmuffinit

x KUNINGATARMUFFINIT x
noin 8-12 kpl

 TAIKINA 

x 2,5 desiä karkeita- tai täysjyvävehnäjauhoja
x 1 teelusikka leivinjauhetta
x 1/4 teelusikka soodaa
x 1/4 teelusikka suolaa
x 1/2 teelusikka kardemummaa
x 1/2 teelusikka kanelia
x 100 grammaa huoneenlämpöistä voita
x 2 desiä ruskeaa ruokokidesokeria
x 2 huoneenlämpöistä kananmunaa
x 1,5 desiä maustamatonta jogurttia
x 100 grammaa mustikoita
x 100 grammaa vadelmia

Sekoita voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoite erillisessä astiassa kuiva-aineet, soodan taas voi heittää jogurtin kaveriksi. Lisää voisokerimuna-vaahtoon vuorotellen kuiva-aineet ja jogurtti kevyesti nostellen. Lisää lopuksi marjat. Nosta valmis taikina muffinivuokiin, mieluiten isoihin ja paksureunaisiin, ja  anna paistua uunissa noin 30 minuuttia 175 asteessa.

 KUORRUTUS 

x 100 grammaa maustamatonta tuorejuustoa
x 0,5 desiä sulatettu voita
x 2 desiä tomusokeria

Levitä kuorrute vasta hyvin jäähtyneiden muffinsien päälle, syö ja nauti. Tai oikeastaan parhaimmillaan muffinsit ovat pari tuntia kuorrutteen laiton jälkeen, että maut ehtivät hieman tasaantua ja toimii myös erityisen mainiosti seuraavana päivänä, ellei jopa paremminkin. Mutta vaikeahan sinne asti on aina odotella… Eli syö kun siltä tuntuu, toimii maailman parhaiten kuuman jasmiiniteen kanssa hyvässä seurassa nautittuna.

Kesän raikkaimmat mehut

Mansikkaraparperimehu

3 litraa pilkottua raparperia
1 litra mansikoita
4 litraa vettä
4 desiä sokeria
1-2 sitruunan mehu oman maun mukaan

Pese & pilko raparperit ja mittaa ne veden ja mansikoiden kanssa kattilaan. Anna kiehua hiljalleen noin puoli tuntia. Pinnalle kertyvää vaahtoa voi mehun poristessa välillä aina kerätä pois. 

Kun mehu on kiehunut noin 30-45 minuuttia, siivilöi mehusta raparperit ja mansikat. Laita mehu takaisin kattilaan, ja lisää sokeri hiljalleen sekoitellen. Ota kattila liedeltä, lisää sitruunan mehu. Maistele, niin tiedät, mikä on sopiva määrä sitruunaa! Anna jäähtyä ja nauti.

Mukaan mausteeksi sopii esim. minttu! Ja kun joku aiempaan raparperimummoilupostaukseeni kommentoi, että rakastaa raparperimehua, mutta ei osaa tehdä sitä itse, niin väite on nyt kumottu: tämä oli niin helppoa, että siihen pystyy kuka vaan, joka osaa leikata raparperia ja keittää vettä. Innostuin tästä mehunkeittelystä ja sen äärettömästä helppoudesta itse niin paljon, että tein itse yhden satsin tätä mansikkaraparperimehua ja yhden pelkkää raparperimehua, jolloin siis jätin mansikat pois ja laitoin mehuun yhteensä 4 litraa raparperia. Siihen ne raparperit nyt sitten menikin, pitänee metsästää jostain vielä lisää, koska nyt se raparperipiirakan himo jäi suuresti vaivaamaan mieltäni!

Raparperireseptejä vailla!

Sain ihan järjettömän isot kassilliset raparperia työkaverilta, ja koska teiltä saa parhaat vinkit kaikkeen, niin ajattelin kysäistä nyt täällä: miten tehdään maailman paras raparperipiiras? Entä mitä muuta raparperista voi tehdä? Mehua nyt ainakin, sitä tosin keittelen jo todennäköisesti tänään ja siihen resepti siis löytyykin, mutta nyt kaikki piiraat, paistokset, pakaste ja säilytysvinkit kehiin, tätä  on nyt saatava syöpöteltävään muotoon ja pian!

Sitruunainen parsaquornpasta

Sitruunainen parsaquornpasta

puntti (puoli kiloa) vihreää parsaa
2 salottisipulia hienoksi silputtuna
1-2 sitruunaa (3 rkl mehua ja 1,5 tl raastettua kuorta)
1 pss pakastequornkuutioita
pastaa, esim. tagliatellea tai pappardellea (puolisen kiloa)
2 dl kermaa
voita
suolaa, pippuria, ripaus savupaprikajauhetta

Ja koska ohje on aivan pienen pienin muokkauksin lainattu täältä Pastanjauhantaa-blogista, käykää lukemassa tarkemmat ohjeet ruoan valmistukseen siis tuon linkin takaa! Vihreä tankoparsa on minulle varsin uusi ruokatuttavuus siinä mielessä, että ennen sen olen epäluuloisesti vain siirtänyt syrjään, mutta tän Kimmon aiemmmin tällä viikolla tekemän safkan jälkeen pieni rakkaus tuotakin viherkasvista kohtaan on saattanut saada kipinöitä alleen. Ja quornista en edes aloita, paitsi sanon vain sen verran, että mihin lihaa edes tarvitaan, kun näinkin hyviä ja oikeasti hyvänmakuisia proteiininlähteitä on keksitty?