Kun valaistun

Koska matka hyvään oloon, rauhoittumiseen ja siihen, että arjessakin on onni, on ollut varsin pitkä, pohdin yhtenä pimeänä sadeaamuna bussissa, mitkä ovat olleet ne päälimmäiset tiet siinä onnistumiseen. Uskon aika paljon, että ikä tuo jo itsessään aika paljon tähän soppaan sellaista itsensä hyväksymistä, mutta toisaalta kun katson monia itseäni kymmenen vuotta nuorempia tuttavia, jotka ovat ihan zen ja itseäni kaksikymmentä vuotta vanhempia tuttavia, jotka ovat kaikkea muuta kuin zen, olen ajatellut, että saattaa tähän joku muukin vaikuttaa. Kuten ihan oma itse ja oma tapa ajatella maailmasta. Ja koska ajatukset ovat aina kivempia jaettuina, kokosin teillekin ihan omaksi ilokseni nyt tällaisen ihanan kliseisen itsehuolto-oppaan aiheesta kuinka Laurasta tuli zen.

01. Jätä ärsyttävät asiat elämästä pois

Ärsytys on ihanan koukuttava tunne, ja netistä jos jostain sitä on jotenkin todella mainiota lähteä etsimään. Tietyt blogit ärsyttää, iltapäivälehdet ärsyttää, uutisten kommentointimahdollisuus ärsyttää. Ja silti sitä viettää päivänsä niitä lukien. Mutta vaikka ärsyyntyminen on tietyllä tavalla kivaa, luohan se jotenkin aina sellaista mukavan höttöistä ylemmyydentunnetta, on se kuitenkin ainoastaan negatiivinen tunne, joka tuo elämääsi myös äärettömän paljon negatiivista energiaa. Kun pikkuhiljaa opettelee jättämään kaikki itseään ärsyttävät asiat itsensä ulkopuolelle, jää sinne myös se kaikki negatiivisuus ja yhtäkkiä oletkin ympäröitynä pelkillä positiivisilla asioilla. Ja se jos mikä helpottaa tällä tiellä varsin paljon.

02. Tee asioita, joista nautit, ei niitä, joista sinun kuuluisi nauttia

On jotenkin kovin trendikästä olla menossa koko ajan pää viidentenä jalkana, asua kahdessa maassa, hoitaa kotia, firmaa, lapsia ja kahta miestä yhtäaikaa. Toisaalta taas kaikenlainen downshiftaus nostelee myös voimakkaasti päätään, työssäoloa helpotetaan, vähennetään ja viini-illat vaihdetaan kotisohvaan antaen ymmärtää, että se on ainoa mahdollisuus löytää onni. Kun kuitenkin unohtaa kokonaan sen, mitä muut ajattelevat sinulle olevan hyvästä ja keskittyy ihan puhtaasti siihen, että tekee juuri tasan niitä asioita, joista itse nauttii, viettää viikonloppunsa tasan niin kuin itse ihan oikeasti ja aidosti sen parhaalta saa tuntumaan, on se ainoa asia, jolla todella on väliä. Hyvä olo tulee hyvistä asioista, opettele löytämään siis omasi.

03. Opettele tiedostamaan mitä ajattelet

Tämä kohta on todennäköisesti kaikessa hattaaraisuudenkuuloisuudessaan kuin suoraan jostain buddhalaisuusoppaasta, mutta ainakin itselläni se on ollut se vahvin tie toteuttaa kaikkia muita kohtia. Helppoa se ei ole, omien tunteidensa valtaan joutuu milloin mistäkin syystä, mutta kun huonolla tuulella ollessasi ehdit myös itse ajattelemaan, että ollaanpa sitä huonolla tuulella, yhtäkkiä sen tuulen suuntaakin voi vaikuttaa. Pidemmälle ajateltuna ajatuksensa tiedostavana on niiden huonojenkin fiilisten syntysyitä myös helpompi löytää ja niihin vaikuttaa, koska jos tunne ei saa täydellistä valtaa mielestäsi, voi niitä myös kontrolloida.

04. Keskity ajattelemaan enemmän positiivisia asioita

Niille negatiivisille ajatuksille ja stressinlähteillekin on toki aikansa ja paikkansa, mutta pelkkä niiden päässään pyörittäminen ja vatvominen harvoin ratkaisee yhtään ongelmaa. Ajatukset voi ihan puhtaasti siirtää johonkin positiivisempaan, tai vaikka konkreettisesti antaa itselleen jotain muuta ajateltavaa lukeamalla kirjoja, katsomalla tv:ta tai ihan vain puhdistamalla päänsä kaikenlaisesta ajatuksesta. Stressasin itse häiden alla ties mistä asioista, pitopalvelu uhkasi peruuntua, vaikkei edes uhannut, mutta kun tietoisesti kielsin itseäni aamubussissa ajattelemasta koko asiaa, pystyinkin ainakin hetkellisesti siirtämään stressipesät muualle ja keskityin hetkeksi lempipuuhaani, eli soittolistojen tekemiseen, sain huomattavasti paremman alun uudelle työpäivälle. Kun keskittyy jo mielessäänkin ilahduttavien ja positiivisten ajatusten ajatteluun, ohjaa se myös omaa mielialaa parempaan, eikä päiväänsä tarvitse viettää stressaavien asioiden vallassa.

05. Mielialansa voi valita

Tämä vaatii onnistuakseen kahden aiemman kohdan valaistumista, mutta se ainakin tässä omassa pienessä ruusunpunaisessa maailmassani toimii. Kun tiedostat mitä ajattelet ja miksi, voit huomata, ettei niistä ihan pienimmistä asioista kannata lainkaan tehdä niin kovin isoa asiaa. Joskus ärsyttää ihan vaan ärsyttämisen vuoksi, mutta kun nekin fiilikset koittaa siirtää niihin positiivisiin juttuihin, se saattaa parhaassa tapauksessa jopa toimia, ja saatatkin siirtyä huonotuulisuudesta yhtäkkiä ihan sinne hyvän puolelle. Avonaisen wc-pöntön kannen kun voi sulkea myös itse siitä joka kerta suuttumatta, ärsyttävän käytäväpaikkaa laukullaan varaavan business-rouvan voi ohittaa jäämällä istumaan ihan toiselle puolelle bussia ja oman mielensä voi ohjata olemaan iloinen niistä omassa elämässään nautintoa tuovista asioista sen sijaan, että jatkuvasti etsisi ärsytyksen ärsykkeitä ulkopuoleltaan.

06. Ole itsellesi armollinen

Ja vaikka mielialan voi miten paljon tahansa valita, voi sen valita lähinnä silloin, kun itsellään on kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Se itsensä ja ”zeninsä” löytäminen vaatii varsin paljon työtä oman ajatusmaailman muuttamiseksi, joten niitä huonompia päiviä ei kannata kokea epäonnistumisena. Kaikilla on huonoja päiviä, tasaisimpiakin ihmisiä vituttaa välillä ihan turhaan ja varsinkin monen stressaavan asian alla se tunne vaan vie niin totaalisesti mukanaan, ettei sille yhtäkkiä voikaan mitään, ja toisen toitotus mielialan valitsemisesta lähinnä ottaa teepannuun. Huonoja päiviä mahtuu elämään, ja niin niitä varmasti kuuluukin mahtua, ja kun kuitenkin pitää mielessä sen, että niin kauan kun ne on vähemmistönä, on elämä ihan hyvällä mallilla. Ja jos ne ei ole, ja siitä kärsii, voi asialle tehdä jotain.

07. Unohda kaikki ylläolevat neuvot ja keskity siihen, mistä itsellesi tulee parempi olla

Vierastan itsekin hyvin paljon kaikenlaisia elämäntapaoppaita ja -neuvojia, tällaisia postauksia, yleisiä, kaikille totuutena toitotettuja ohjeita siitä, että tämä varmasti toimii, jotta juuri sinulla on hyvä olla. Me kaikki nautimme erilaisista asioista, meillä kaikilla on erilaiset ajatukset tasapainoisuudesta ja hyvinvoinnista, ja me kaikki toteutamme niitä myös täysin eri tavoin. Jos tunnet tarvetta voida paremmin, voi joskus jostain oppaista ja muiden neuvoista olla hyötyä, mutta ennen kaikkea muuta kaikki on kiinni kuitenkin ihan vain sinusta itsestäsi, ja sen tunnistamisesta miten sinä itse toimit. Jos joku yleispätevä ohje ei tunnu sinulle toimivalta, unohda se, ja löydä oma ohjeesi tilalle. Kun muistat mitä haluat ja mikä on hyvinvointisi määränpää, se riittää, oli ne keinot sinne pääsemiseen minkälaiset tahansa.

Parempi vuosi

01. Liiku enemmän kuin viime vuonna
02. Kirjoita ajatuksia ylös kauniiseen muistivihkoon
03. Palauta esseet ynnä muut koulutehtävät ajoissa
04. Käy englannin ja ruotsin kurssit
05. Tee vähintään 30 sivua kandityötä
06. Vietä kaksi kuukautta ostamatta mitään
07. Ota tatuointi
08. Kierrätä enemmän
09. Kirjoita enemmän omia ajatuksia blogiin
10. Ole ystävällinen

11. Älä puhu muista pahaa äläkä juoruile niin paljoa…
12. Ole sellaisten ihmisten lähellä, jotka tekevät sinulle hyvää
13. Soittele useammin isovanhemmille
14. Käy useammin Varkaudessa
15. Käy kylässä Kerttu-tädin luona
16. Kutsu ihmisiä kylään ihan muuten vain
17. Löydä uusi lempiblogi
18. Jätä enemmän tilaa myös muiden näkemyksille
19. Kiroile vähemmän
20. Syö aidommin

21. Neulo itsellesi jotain
22. Kerro useammin, että välität
23. Riitele vähemmän Kimmon kanssa
24. Muista, että on myös muita tapoja kuin ”minun tapa”
25. Puutu rohkeammin epäkohtiin töissä
26. Yllätä Kimmo
27. Osta useammin kukkia
28. Opettele pitämään koti siistimpänä
29. Opettele keskustelemaan Kimmon kanssa riitelemättä
30. Auta tuntematonta ihmistä

so beautiful

(kuva)

31. Lähetä postikortteja
32. Tervehdi ihmistä kiinaksi
33. Lue runokirja
34. Näe ainakin neljä bändiä livenä
35. Vie Elvi pitkälle metsälenkille
36. Vietä viikonloppu ilman puhelinta
37. Poistu mukavuusalueelta silloin kun ei yhtään huvittaisi
38. Käy asuntonäytössä
39. Osallistu hyväntekeväisyyteen
40. Osta kengät kirpputorilta

41. Käy brunssilla Kimmon kanssa
42. Vietä viikko käyttäen pelkästään hameita tai mekkoja
43. Käy katsomassa Stand up’ia
44. Käytä vaatetta, jonka olemassa olosta et ole aikoihin innostunut
45. Käytä useammin huulipunaa
46. Maista sushia
47. Hanki hylly eteiseen kengille
48. Kokeile uutta
49. Näe vikoja myös itsessäsi
50. Tee blogin suhteen juuri niin kuin hyvältä tuntuu

51.Käy hammaslääkärissä
52. Ole onnellinen

Siinä ne. Viisikymmentäkaksi tavoitetta vuodelle 2013, yliviivattuina ne, jotka sain mielestäni toteutettua tai ainakin koin niissä edistyneeni selkeästi viimeisen vuoden aikana. Ne, joiden päällä ei viivaa ole, jäi tavalla tai toisella tekemättä. Kerroinkin jo aiemmin, että vaikka minun tosiaan oli tarkoitus näistä jutuista teille ihan koko vuoden ajan kirjoittaa, alkoi homma tuntua jo alkuvuodesta pakolta, joten se jäi. Ja niinpä sain yliviivata myös kohdan ”tee blogin suhteen juuri niin kuin tuntuu hyvältä”. En halua ottaa paineita, tehdä pakkopullaa, sitoutua johonkin, minkä takana en joko jaksa tai kykene seisomaan. Ja niinpä jatkoin asioiden yliviivaamista siitä kauniista vihkosta, jonka jo alkuvuodesta käyttöön korkkasin.

Nyt kokonainen vuosi myöhemmin huomaan, että jos tekisin tälle vuodelle uuden viidenkymmenenkahden kohdan listan, olisi se lähes täsmälleen samanlainen kuin viime vuonna. Tahdon edelleen kehittyä samoissa asioissa, oppia olemaan ystävällisempi, riitelemään vähemmän, suvaitsemaan enemmän muidenkin näkemyksiä ja oppia olemaan puhumatta toisista ihmisistä yhtään mitään selkien takana. Ihailen yli kaiken ihmisiä, jotka eivät muiden kuulumisilla ja tekemisillä mässäile, ja samalla ahdistun kun huomaan minusta tehdyn niin, joten haluaisin kitkeä kaiken tuon myös itsestäni pois. Samalla tahdon edelleen nähdä enemmän kuin neljä bändiä livenä, viedä Elviä pitkille metsälenkeille ja soitella isovanhemmilleni.

Niinpä päätinkin, että nämä samat viisikymmentäkaksi kohtaa ovat myös paremman vuoden kaksituhattaneljätoista tavoitteita. Ensisijaisia ovat ne, jotka syystä tai toisesta viime vuonna jäivät toteuttamatta, mutta ihan samalla tavalla haluan toteuttaa ihan jokaista muutakin kohtaa edelleen. Haluan kasvaa ihmisenä, oppia uutta, nähdä lisää. Kierrättää, ostaa kirpputorilta, ostaa vähemmän. Matkustaa, tervehtiä ihmisiä heidän omalla äidinkielellään, kertoa useammin välittävänsä. Ja niin, käydä siellä hammaslääkärissä, hitto vie.

Uusi vuosi, vanhat kuteet

Kun perustin ensimmäisen blogini loka-marraskuussa 2008, en meinannut voida käsittää, että viimein minulla on joku paikka, minne kertoa turhanpäiväistä hömppää niin, että jotakuta se myös oikeasti kiinnostaa. En tiennyt tuolloin muodista mitään, saati sitten omasta tyylistäni, mutta oli jotenkin ihanaa, kun sai jossain ihan puhtaasti ja rehellisesti keskittyä pelkästään pinnallisuuksiin. Aloin aika nopeasti tosin kirjoitella vanhaan blogiini jotain muutakin, ajatuksia maailmasta, elämästä ympärilläni ja näkemyksistäni sitä kohtaan, mutta silti punainen lanka kulki hyvin pitkälti sen ympärillä, mitä olin ostanut tai mitä halusin ostaa. Ja koska blogin kirjoittamisen lisäksi päivieni kulkua hallitsi vahvasti myös kymmenien blogien lukeminen, ei inspiraatiolta ja pakko saada -vaatteilta voinut yksinkertaisesti väistyä.

Ja niin alkoi muotoutua tämänkin tytön oma tyyli. Virheostoksien, halpaliikkeiden riepujen ja trikoohameiden määrä oli jossain vaiheessa melkoinen, ja tasaisin väliajoin oli ihan normaalia käydä tyhjentämässä hutiostoksiaan Valtterin kirpputoripöytien takana, ja hihkua onnesta saadessaan alle kymmenesosan takaisin siitäkin rahamäärästä, mitä noihin ostoksiin olin itse aikoinaan käyttänyt. Tästä, omasta tyylistä ja vaateinnostuksista oli kuitenkin edelleen ihana kirjoitella blogiin, tavata sen kautta ihmisiä, joita kiinnosti samat asiat, ja päästä aina onnesta hihkuen kertomaan teillekin, mitä rakkautta tällä kertaa olin kaupasta kotiin kiikuttanut. Ja puolen vuoden päästä laittaa se sama ”tuleva rakkausjuttu, jota tulette varmasti näkemään asuissa kyllästymiseen asti” huutonettiin myyntiin, käyttämättömänä, tietenkin.

Siinä missä blogini kautta olen ehdottomasti löytänyt tyylini ja tapani ilmaista itseäni vaattein, olen myös eksynyt aivan tolkuttomaan kulutusviidakkoon. Olen käyttänyt vähistä opintotuistani ihan järjettömiä summia vaatteisiin, ja monesti vielä sellaisiin, jotka eivät todella ole käyttöä saati aikaa kestäneet tai pahimmillaan ovat jääneet kokonaan käyttämättä. Olen myös myynyt eteenpäin kosolti vaatteita, joista luopuminen harmittaa nyt jälkeenpäin paljonkin, mutta siihen aikaan ne olivat taas vain jotain, mistä voisi saada vähän ekstraa kirppiksillä, sitä samaa ekstraa, jolla voi ostaa taas jotain muuta hetkellistä huumaa. Ja jossain siinä vaatekauppaurani loppupuolilla, reilu vuosi sitten ehkä heräsin enemmän siihen, miten tolkutonta tämä yltiöpäinen kuluttaminen ihan oikeasti onkaan. Myönnän, että heräsin siihen ihan todella paljon siksi, että minulla ei ollut enää yksinkertaisesti rahaa ostaa vaatteita, mutta heräsin siihen myös siksi, kun pidin alkuvuodesta 2011 pitkän blogitauon ja tajusin ostaneeni tuona aikana maksimissaan muutamia juttuja kuussa. Eihän minulla enää ollut blogia, jonka takia tyylini tarvitsisi jollain tapaa uudistua.

En minä siihen tosin heti herännyt. Vuosi 2011 meni hyvin paljon ostosten ja uusien ihanuuksien merkeissä, samoin ehkäpä vielä vuosi 2012, mutta nyt vuosi sitten taisin kunnolla ensimmäisiä kertoja tajuta, miten typerää onkaan täyttää kaappinsa jollain kertaluontoisella, joka ei oikeastaan edes ole ihan hirveästi minunnäköistäni. Ja niinpä aloitin vuosi sitten kahden kuukauden mittaisen shoppailulakon, jonka aikana en saanut ostaa itselleni yhtään mitään uutta. Tavallaan tuo kokeilu kariutui siinä mielessä, että satuimme saamaan tämän Töölön kämppämme juuri tuossa tammi-helmikuun vaihteessa, ja kaikki shoppailemattajättämisellä ylijääneet rahat menivät puhtaasti päälekkäisiin vuokriin ja takuuvuokraan, muuttojuttuihin laskuihin, eikä minulla olisi ollutkaan rahaa ostaa noina parina kuuna yhtään mitään, vaikka olisin halunnutkin. Muistan kirjoittaneeni asiasta silloin blogiin, ja sain jopa kommentin, että kyllä, olet todella epäonnistunut, koska on täysin eri asia olla ostamatta siksi, koska ei voi kuin siksi, että ei halua. Ja silloin olin aikalailla samaa mieltä itsekin.

Vaan en ehkä ole enää. Hassua tavallaan onkin, miten näihinkin asioihin saattaa herätä jopa näin vuosi kokeilujen jälkeen, mutta nyt minusta tuntuu, että nuo pari kuukautta alkuvuodesta 2013 oli oikeasti todella opettavaisia tämän kaiken kuluttamistottumusmuuttumisen aikana. Ensimmäiset viisi, kuusi viikkoa menivät todella helposti, innostuin lähinnä muuttojutuista, enkä minä ihan oikeasti tarvinnutkaan yhtään mitään uutta. Viimeiset pari viikkoa sitten menivätkin ihan hirmuisessa halussa saada jotain uutta. En edelleenkään tarvinnut mitään, mutta mieleni teki ihan älyttömästä lähteä kaupoille, saada kokeilla uusia vaatteita, saada jotain uutta. Tulla iloiseksi uudesta materiasta. Kokeilua oli kuitenkin jäljellä hyvin vähän, ja edessä oli vajaan parin viikon matka Kiinaan, joten hillitsin haluni, ja hillitsin ne itseasiassa vielä pariksi viikoksi lisää, koska lopulta shoppailun tuona vuonna ensimmäisen kerran kunnolla Kiinassa. Siellä meni vielä ihan mukavasti, mutta huhtikuussa Tallinnassa uuden ostelu meinasikin hieman lähteä käsistä, ja mukaan jäi paljonkin sellaista, mitä en ole vielä tähänkään päivään mennessä käyttänyt. Ja silti voin sanoa, että viime vuosi oli ihan varmasti nuoren aikuiselämäni ensimmäinen, jona ostin järkevästi. (Tai ainakin palautin pian ne ostokset, jotka eivät parin päivän sisällä tuntuneet järkeviltä.) Jotain siitä nimittäin kertoo tuo eilinen vuosikollaasi, ja pieni ylpeys itsestäni siinä asiassa, että omistan ja käytän edelleen ainakin 90% noista vaatteista, jotka asuissani näkyivät.

Joten nyt tammikuun kolmantena päivänä vuonna 2014 uusin viimevuotisen uudenvuodenlupaukseni, ja lupaan, etten osta mitään kahden ensimmäisen kuukauden aikana. En halua sanoa tätä shoppailulakoksi, koska en tahdo olla niin riippuvainen ostamisesta, että siitä pitäisi pitää lakkoa. Haluan vain muistuttaa itselleni, etten tarvitse mitään uutta, minulla on vaatekaappi oikein mukavan täynnä muutenkin kivoja asioita. Ja haluan muistuttaa itselleni myös, että minä pukeudun itseäni, en blogiani varten. Ja kyllä, haluan muistuttaa myös itselleni, että minun on lupa nauttia myös noista muutamista uutuuksista, jotka tuossa kuvassakin vilahtavat, niistä jotka juuri itselleni nettialeshoppailuhuumassa viime viikolla tilasin. Ja ehkä niistä lenkkareistakin, joita edelleen odotan. Koska mielestäni kohtuus on se, joka tässäkin asiassa on tavoiteltavaa, ja se on se, mikä minunkin tyylistäni tekee omannäköiseni. Mutta ennen kaikkea, näillä muutamallakin pärjää vaikka kesään asti, sen minä haluan itsellenikin taas kertoa. Joten ehkä minulla on taas vuoden päästä jotain vieläkin enemmän tästä asiasta sanottavaa saavutettuani entistä enemmän tavoitteitani, katsotaan. Mutta nyt ensin ollaan ostamatta se pari kuukautta. Ehkä se on nyt sitten sitä oikeaa ja onnistunutta, koska nyt se on ihan aito valinta, ei rahattomuuden edessä tehty pakkoliike. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.

Blogikesän vuoro

Jatketaanpa taas hieman blogivuoden kertailua. Viimeksi summailin yhteen tammi-huhtikuun, nyt on vuorossa kesäisimmät kuvat ja maisemat. Näihin fiilinkeihin sitä itsellä ehkä kovin ikävä on, mutta kuten aina ennenkin, onneksi suunnilleen jo viiden kuukauden päästä pääsee auringosta taas uudelleen nauttimaan. Optimismi on elämän suola, sanoisin. Ja onhan tänään jo esimerkiksi pidempi päivä kuin eilen!

♥ Toukokuussa vieteltiin vappua Kaivarimeiningeissä, mietinpä tässä, että teinköhän jotain erityistä vapunaattona? Olin ainakin sijaisena ihanassa kantakaupungin päiväkodissa, nukuin ehkä päikkärit ja nautin vähän viiniä koulukaverini kanssa Espalla värjötellen. Tein myös vappupäivänä pitkästä aikaa videopostauksen tänne blogin puolelle, jokohan kohta olisi aika tehdä taas uusi?

♥ Pyöriskelin blogissa myös jonkin verran onnellisuusaiheen parissa, kirjoitin postauksen ”sitten kun olen onnellinen” ja listasin Suvin innoittamana 12 kohokohtaa elämästäni. Aloitin myös hääfiilistelyt, koska varasin meille hääpaikan, mutta se nyt on jo mennyt alta, joten fiilistelyt ovat vähän jääneet. Ehkä vielä joku päivä saan itseäni niskasta kiinni, ja etsin meille uuden juhlapaikan. Tai sitten juhlitaan meidän mökillä kymmenen hengen porukalla, ei hassumpaa olisi sekään.

♥ Kävin myös suunnittelemassa uutta tatuointiani Leena Lumilammen luona, ja sain itse tatuointiajan syyskuulle, rakastin edelleen uutta asuntoamme, ostin kotiin kukkia ja kokeilin kulkea julkisesti napapaidassa. Ensi keväänä voisi kokeilla uudelleen, korkeavyötäröisempien farkkujen kanssa ehkä?

♥ En enää jaksanut kirjoitella Parempi vuosi -juttuja blogiin, ja nyt kun jätin toki joulunviettomeiningeissä muistikirjani Helsinkiin, ja olen itse jo Varkaudessa, en voi varsinaisesti aiheeseen palatakaan, mutta ehkä siihen voi palata vaikka myöhemmin omassa postauksessaan. Kuljin kuitenkin ympäri kaupunkia muistivihko mukanani, ja parhaat ajatukseni (kaikki kaksi siis) sinne ylös kirjoittelinkin, ja nautin siitä, että nyt ne on kauniisti ylhäällä vihkossa, ei sekalaisesti puhelimen muistioissa ynnä muissa persoonattomissa paikoissa.

♥ Kesäkuussa aloitin uudessa työpaikassani, ja taisinpa kertoa siitä teillekin. Olin kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa töissä, ja jäin kuuden viikon palkattomalle kesälomalle päiväkotimme mennessä kiinni. Oli ihan mieletöntä päästä tuolla tavalla muutamaksi viikoksi tutustumaan uuteen tulevaan kokopäivätyöhönsä, elokuussa töiden alottaminen oli niin paljon helpompaa, kun ihan kaikki sentään ei ollut uutta ja ihmeellistä.

♥ Pohdiskelin hieman tylsäksi muuttunutta elämääni, ja sitä, miten paljon tästä tällaisenaan pidän. Nyt koulun ja töiden täyteisen syksyn jälkeen tosin olen ehkä osan tuosta hyvästä tylsyydestä hukannut, ja olen myös enemmän saanut itseäni ylös sohvannurkasta myös viikonloppuisin, mutta se nyt ei missään nimessä ole huono, pääasia, että juuri tällä hetkellä on hyvä olla juuri siten kun on.

♥ Kerroin myös vahvoista aikeistani ottaa Kimmon sukunimi häiden jälkeen, ja olen vain kolmisen kertaa tuon postauksen jälkeen päättänyt sittenkin joko pitää omani tai ottaa äitini tyttönimen. Kirjoitin ehkä vähän hämäävästi tuolloin K:n sukunimen ottamisen olevan ”itsestäänselvyys”, koska sitä se ei tosiaan missään vaiheessa ole ollut, se vaan on pitkään tuntunut omassa päässäni parhaalta ratkaisulta. En ole vieläkään 100 % varma mihin ratkaisuun päädyn, se selvinnee sitten joskus. Jos nyt sen hääpaikan saisin hankittua.

♥ Kirjoitin myös mökkilaiturin helteissä kesä- ja heinäkuun aikana kandityöni. Asia, josta olen ehkä eniten ylpein itsessäni hyvin pitkään aikaan, etenkin, jos jätetään huomiotta se seikka, miten kauan ko. työn tekemiseen yhteensä meni. Alle kuukaudessa sen kuitenkin kirjoitin, se on ihan hyvä se.

♥ Heinäkuussa heitin pienoisen pääni oikeasti lomalle, kandityö alkoi olla kasassa, ja Ilosaari ja Joensuu edessä.  En kirjoitellut näemmä blogiinkaan mitenkään kovin syvällisiä juttuja, mutta ehkä niistäkin on joskus ihan hyvä pitää lomaa. Ilosaari oli huippu, siskon kanssa oli huippua ja Joensuu oli huippu, kuten aina.

♥ Kimmo keksi myös hieman extemporena haluavansa lähteä äkkilähdöllä etelään, joten varattiin matka Thassoksen saarelle Kreikkaan, ja vietettiin siellä oikein ihana rakkausromanttinen viikko täysin kahdestaan. Paikka oli ihana ihan vain makaamiseen tarkoitetulla lomalla, mustekala maistui hyvältä, ja aurinkoa todella riitti. Seuraava matka onkin edessä varmaan vuonna 2015, eli sitä odotellessa sitten.

♥ Elokuun ensimmäisenä täytin 26 vuotta, lomailin vielä viikon, kävin asuntomessuilla ja Porvoossa. Hieman myöhemmin elokuussa otettiin vielä pieni irtiottoarjesta, ja matkattiin blogin kautta tarjotulle lomalle vanhaan lempparikaupunkiini Ouluun. Suomea ristiin rastiin siis matkailimme, ja näistä maisemista kyllä niin kovin vain tykkään.

♥ Ehdin myös lukea kesän aikana hurjat pinot kirjoja, jos edes neljäsosan tuosta määrästä ehtisin nyt parin viikon joululomallani lukea, onnellinen tyttö olisin. Joten nyt siirrynkin tästä suoraan takaisin sohvalle kirjan pariin, ja koitan muistaa kirjoitella vähän enemmän elämästäni taas tänne blogiinikin, tässähän tulee ihan orpo olo kun nämä heinä-elokuun jutut ovat jääneet vähän tyngäksi. Tosin ehkä sitä elämää sillon oli hieman muuallakin, nautinhan elokuussa kovin kovasti uudesta työstäni, järjestelin uutta ryhmääni ja yritin saada jotain tolkkua 12 ratkiriemukkaan ja villiäkin villimmän esikoululaisen kanssa elettävästä arjesta.

(PS. Anteeksi tää postaus on julkaistu nyt kahdesti, poistin toki ensimmäisen version. Olin siihen vain onnistunut jotenkin laittamaan kommentoinnin eston, ja kun en muuta keksinyt, niin säädetään nyt sit oikein kunnolla. :3)

Blogivuosi 2013, osa yksi

Koska vuosi lähenee loppuaan, on aika klassisten blogimuisteloiden. En tiedä kuinka paljon nämä teitä kiinnostavat, mutta olkoot täällä sitten ainakin osoituksena siitä, että teen tätä blogia edelleen ensisijaisesti itselleni, kuinkas muuten. Kliseisen ihanaa, mutta ainoastaan niin tän puuhan parissa jaksaa kuudetta vuotta painella menemään! Teistä osa on tosin onnekseen ehkä säästynyt kaikkein vanhimmilta jutuilta, mutta jos nyt keskitytään tällä kertaa ihan kuitenkin vuoteen 2013!

♥ Vuosi alkoi 52 ”lupauksella”, sekä pienellä yrityksellä tuoda noita hyvänmielenjuttuja myös blogiin. Homma taisi väsähtää siinä neljännentoista kohdalla, mutta toisaalta yksi paremman vuoden lupaus itselleni olikin antaa asioiden pysyä rentoina ja niin, hyvänmielenjuttuina. Ja stressi ja ”pitäisipitäisipitäisi” -jutut eivät varsinaisia oikeastaan ole, joten homma jäi ehkä täältä pois, mutta ilolla olen yliviivaillut onnen juttuja silti kauniista muistivihkostani edelleen.

♥ Pidimme alkuvuodesta Kimmon kanssa kamukemut kihlajaistemme kunniaksi, olin kovin jännittynyt etukäteen ja jälkikäteen krapulainen ja onnellinen. Yhtään kuvaa illasta ei ole, hymyilyttäviä muistoja sitäkin enemmän.

♥ Juhlimme Kimmon synttäreitä yöpymällä Klaus K:ssa, jonne herra itse sai lahjakortin edelliseltä työpaikaltaan. Fiilisteltiin keskustaa, ja fiilisteltiin muuten ihan vähän enemmän sinä eräänä tammikuun lopun pakkaspäivänä, kun kiljuin koko sydämestäni puhelimeen onnenhuutoja, kun Kimmo soitti meidän saaneen vuokra-asunnon Etu-Töölöstä. Muistelin myös hieman vanhoja asuntojamme, ja nyt voin kyllä sanoa, etten Hertsikanrannan asunnostamme ole oikeastaan juuri mitään kaivanneet. Parveketta ehkä kesällä, mutta sekin korjautui pysymällä viitisen viikkoa mökillä.

♥ Toteutin vuositavoitteistani kohdat ”ole ystävällisempi”, ”käy asuntonäytössä”, ”opettele pitämään koti siistimpänä”, ”vietä kaksi kuukautta ostamatta mitään turhaa” sekä ”kirjoita ajatuksia ylös kauniiseen muistikirjaan”. Ensimmäinen on toki ikuisuus tavoite, mutta voisin ainakin puolitosissani väittää, että nykyinen asuntomme on entistä siistimpi. Eikö vain Kimmo?!

♥ Helmikuussa fiilistelin näemmä lähinnä uutta asuntoamme. Muuttoa, koko elämän pakkaamista muutamiin laatikoihin, siivousurakoita, tavaroiden uusille paikoille järjestelyä, Kimmon rakentamia vaaterekkejä, kirjapinoja ja tulevaa reissua Kiinaan. Luin paljon, ja olin onnellinen. Ei Töölössä muuta voi olla, ajattelin ja ajattelen ehkä hieman edelleenkin.

♥ Vietin myös tammikuussa alkanutta 60 päivän mittaista ”älä osta mitään” -kautta, ja vaikka mitään ei tuosta säästöön muuton ja päällekkäisten vuokrien takia käteen jäänytkään, niin oli se opettavainen pari kuukautta. Olen tosissani huomannut koko loppuvuoden ostostelun pysyneen paljon paremmissa järjissä, mitä nyt hieman lipsuin hulluttelun puolelle Tallinnassa. Mutta ehkä yhtä kertaa ei lasketa, sillä vaikka ehkä vieläkin ostan jotain, mitä en todella tarvitse, en sentään enää osta ostamsen ilosta, vain siksi, että saisin jotain uutta. Ja se on varsin hyvä saavutus itseltäni, alku paremmalle ja jatkuvammalle kehitykselle.  Ei turha ostolakko siis lainkaan.

♥ Ylemmän lisäksi toteutin listaltani kohtia ”palauta koulutehtävät ajoissa” (niin varmaan…), ”kutsu ihmisiä muuten vain kylään”, sekä ”riitele vähemmän Kimmon kanssa”. Viimeisessä onnistuin parhaiten, keskimmäisessä ehkä vähän myöhemmin tänä vuonna ja ensimmäisessä oikein mainiosti nyt kun vaihtoehtona on opintojen keskenjääminen, hah.

♥ Maaliskuussa piipahdin enoni luona Shanghaissa ja rakastuin. Rakastuin kaikkeen aasialaiseen, teehen, kulttuuriin, ihmisiin, kaupunkiin, erilaisuuteen, samanlaisuuteen, omaleimaisuuteen. Olin ja olen edelleen niin onnellinen tuosta reissusta, että en oikeastaan osaa muuta välillä ajatellakaan kuin tuota Kiinan matkaamme. Vajaa pari viikkoa, ja muistoina maailman parhaita asioita. Ja ehkä vähän reissusta inspiroituneena kädessä kymmenen kukkaakin vähän ikuisemmalla leimalla.

♥ Reissun jälkeen kärsin lähinnä paluumasennuksesta. About kesään asti. En tiedä miten se on mahdollista, mutta Suomi, ihmiset, koulu ja elämä ahdisti enemmän kuin aiemmin, ja kaikki mikä ei ollut Kiinaa, ärsytti. Join yksin teetä ikkunalaudalla, nukuin päivät ja valvoin aamuyöt, masennuin kun en ollut reissussa ja nauroin itselleni, miten lyhyen reissun jälkeen annoinkin itseni mennä tuollaiseen horrokseen.

♥ Toteutin vuosisuunnitelmalistaltani kohtia ”jätä enemmän tilaa myös muiden näkemyksille” ja ”tervehdi ihmistä kiinaksi”. Ensimmäisen kanssa tekemistä riittää edelleen, mutta ainakin sitä alkaa vähän oppia, ettei kenenkään muun näkemykseen voi vaikuttaa kuin omaansa.

♥ Huhtikuussa alkoi taas paistaa aurinko, tein paljon oman alan sijaisuuksia tässä keskustan alueella ja heräsin todellisuuteen lähestyvistä opintojen loppumisista ja oikeiden töiden hakemisesta. Rustailin parisenkymmentä työhakemusta, ja jonkin ajan kuluttua minulla olikin työsopimus ajalle 3.6.-loppuelämä. Kiitos Helsingin suurelle lastentarhanopettajapulalle.

♥ Jatkoin myös kodin laittamista, fiilistelin kirkkaita pipoja, join hirvittävän määrän erilaisia kiinalaisia teejuomia ja näin haaveunia tulevista tatuoinneistani.

♥ Kävin myös siskoni kanssa Tallinnassa kuuntelemassa upeinta Ellie Gouldingia, vietin pieniä tyttötupareita kotonani ja tykkäsin elämästä huomattavasti enemmän kuin maaliskuun loppupuolella.

♥ Toteutin vuositavoitteestani kohtia ”käy vähintään neljällä keikalla”, ”vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät sinulle hyvää” (=siskoni Sanni, pus!), sekä ”rakenna eteiseen kenkäteline”. Keikat on muuten tältä vuodelta näppärästi koossa, ihan huippuja kaikki neljä plus ilosaari olivatkin! Olen onnistunut sentään jossain, jippii jne!