Viimein viimeiset vastaukset!

RANDOM FAKTOJA MINUSTA osa kaksi

Mitä tärkeää tai vähemmän tärkeää elämääsi linkittyy seuraavilla kirjaimilla alkavilla aakkosilla :) J – J & J, maailman parhaimmat ja rakkaimmat vanhempani! B – no nyt on paha…. Banaani?! :–D Tai niin no joo, bloggaaminen… (Ps. miksi, oi miksi se vääntyy välillä ”blogaaminen”?! tai vielä pahempi ”blogisti”?!!? En oo blogisti, oon bloggaaja, ja bloggaan, en blogaa!!) V – Varkaus, siistein kaupunki maailmassa. Ainakin melkein. I – isovanhempani, he kaikki ihanat, upeat, joiden kanssa olen saanut jo 25 vuotta elämästäni viettää. A – aurinko. Se on kevyesti polttoaineeni, onneni lähde, elämäni valo, hehheh! No mutta, elän auringosta niin paljon, että tämän talven kaltaiset pilvisyyskaudet meinaavat tehdä aivan hulluiksi.  N – nukkuminen. Missä vain ja millon vain, kunhan mahdollisimman usein ja mahdollisimman pitkään. Jossain oli joskus joku kliseelaini, että vanhana ei kukaan muistele niitä iltoja, kun meni aikaisin nukkumaan, niin pah sanon minä. Ehkä ei muistakkaan, mutta ehkäpä se yleinen onni ja tasapaino sitten muistetaankin, se minun nukkumisistani ainakin elämässä seuraa.  H – helle! Kun elän auringosta, voisin elää myös helteestä! Mikään ei ole ihanampaa kuin helteinen Helsinki, eli kesää odotellessa!
Mikä on sinun lempipaikkasi Varkaudessa? Koti ja mummala. Luttila. Puurtila.
Kehen haluaisit tutustua? Mietin tätä ihan hirveän kauan, ja miksen muka keksi ketään? No ehkä ylipäätään uusiin ihmisiin, johonkin ihan minunkaltaiseeni, hih! En ole pitkään aikaan tutustunutkaan kehenkään ihan uuteen!
Millaiseksi luokittelet itsesi? Entä ystäväsi? Vai että ihan luokittelen. No olen ihminen, homo sapiens on latinankielinen nimeni. Kuulun kädellisen lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon. Käsittääkseni ystäväni ovat samaa porukkaa kanssani. Tosin yksi ystävistäni on Canis lupus familiaris!
Miten paljon ajattelet muiden mielipiteitä tehdessäsi omia ratkaisujasi? No en juurikaan, ellei Kimmoa lasketa muiksi. Ja häntäkin lähinnä silloin, jos joku ratkaisu Kimmoa koskee. En elä muita kuin itseäni varten, ja vaikka joskus jotain miellyttämisenhaluisuutta onkin saattanut olla ilmassa, olen ehkä siitä siirtynyt askeleen kohti tervettä itsekkyyttä, ja ajattelen aikalailla omaa itseäni jos omista ratkaisuistani on todella kyse.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? Entä kymmenen? Kahdenkymmenen? Yritin kurkkia tulevaisuuteen, mutta vastapäiset talot on edessä! Viiden vuoden päästä olen 30-vuotias, olisihan se ihan kiva silloin olla vakituisessa työssä ja asua edelleen Kimmon kanssa tässä jossain Etu-Töölössä, ehkä tosin niin että ovessa olisi vain yksi sukunimi hihihiih :-* Kymmenen vuoden päästä voisin olla vaikkapa varhaiskasvatuksen maisteri, ja ehkä olla jollain lailla enemmän mukana myös hallinnollisessa puolessa alallani. Kahdenkymmenen vuoden päästä olen toivottavasti hyvinvoiva 45-vuotias, jolla voisi ehkä olla jo teini-ikäinen lapsi? Asutaankohan sillonkin vielä vuokralla tässä samassa asunnossa?!?
Kun olit 15-vuotias minkälaista kuvittelit/halusit elämäsi olevan vuonna 2013? Kuvittelin vahvasti, että minulla olisi jo lapsia, ennen kuin täytän 25!  Tuo harhainen ajatukseni tosin alkoi kyllä varsin vahvasti haalistua mitä lähemmäs tätä neljännesvuosisataa todella päästiin. En tiedä oliko minulla muita kuvitelmia, kai tämä Helsingissä asuminen oli silloin jo vahva haave? Halusin myös silloin äidinkielen opettajaksi, tai vaihtoehtoisesti poliisiksi. Kyllä, poliisiksi. Minä.
Unelmatyöpaikka? Joku kiva päiväkoti ihanalla työyhteisöllä ja innokkaalla meiningillä jossain päin Helsinkiä!
Inhokkimusiikki? No en ihan hirveästi lämpeä vaikkapa NRJ:n soittolistojen veisuille, mutta eihän niitä onneksi tarvitse kuunnella!
Haaveiletko lapsista? Sillloin tällöin.
Olet(te)ko pohtinut, milloin olisi hyvä aika “hankkia” lapsia? Olemme. :)
Minkälaisia tv-ohjelmia et voi sietää? Noin 99% siitä tarjonnasta mitä TV:sta tulee, mutta siinäpä onkin se onni, että eihän niitä tarvitse katsoa!
Kielitaitosi? Suomea puhun mielestäni ihan hyvin. Englannilla pärjää, ja suomenruotsinorjani on mitä mainioin, jos tarvitsee kertoa esim. että vihaan kenkiäni.


Voisitko kuvitella hankkivasi toisen koiran Elvin kaveriksi? En. :–D Mutta onneksi Elvikään tuskin on päätöksestämme kovin moksiskaan, se on tuollainen onnellinen ainoa lapsi, jonka maailma varmaan järkkyisi pahanpäiväisesti, jos se joutuisi erityisasemansa toisen karvakorvan kanssa jakamaan. Ja minun mielenterveysjärkkyisi myös, joten yksi koira, hyvä koira.
Oletko enemmän ujo vai sosiaalinen? Tilanteesta riippuen saatan olla ihan kumpaa tahansa. Olen pohtinut asiaa pari vuotta sitten tämän ja vuosi sitten tämän postauksen parissa, ja sieltä ne tämänkin hetkiset ajatukset varsin hyvin löytyvät jos lukemista jaksaa harrastaa!
Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota vastakkaisessa sukupolvessa? Pituuteen.
Mitä et voisi antaa koskaan anteeksi? En usko asioihin, joita ei voisi antaa koskaan anteeksi. Ihminen on virheitä tekevä yksilö, ja niin kauan kun ihminen oppii jo siitä yhdestä virheestä, on lähes kaikki anteeksiannettavissa.
Oletko enemmän ura- vai perhekeskeinen? En koe olevani kyllä kumpaakaan! Toki perhettähän minulla ei vielä lapsimuodossa ole, ja koska ei käsittääkseni yhteiskunta ei varsinaisesti tue koiran kotiäitiyttä, niin tiedä sitten muuttuuko mieli vielä joskus kun lapsia saan tai olen saamatta. Urakeskeinenkään en mielestäni ole, toki työstäni tykkään, mutta en minä sille koko elämääni halua antaa.
Osaatko Norjaa? Kännissä ja läpällä. Suomenruotsinorjaa ehkä paremmin!
Ikuisen laihduttajan kysymys: miten pysyt noin hoikkana? :) Lopettamalla ikuisen laihduttamisen, ja keskittymällä ihan muihin asioihin elämässä! Mitä enemmän painoaan stressaa, sen suurempi mörkö siitä tulee, ja sitten ollaankin ihan suossa. Olen käväissyt siinä samassa letossa joskus itsekin, mutta tajunnut sen, että onni tulee ihan muista asioista kuin painon jatkuvasta punnitsemisesta, ja lopetettuani moisen olen ollut enemmän tyytyväinen itseeni kuin koskaan aiemmin. Ja sitä suosittelen kovin muillekin, vaikka toki siinä itsellänikin meni useampi vuosi, että tähän pisteeseen on päästy, eli tiedän, se on todellakin helpommin sanottu kuin tehty!
Minkälainen lapsuus sinulla oli? Iloinen, pitkä ja onnellinen! Mä leikin salaa yksin barbeilla varmaan siinä vaiheessakin vielä kun osaluokkakavereista veti ensikännejään Varkauden yksisuuntaisilla.
Onko sinulla jotain mitä ehdottomasti nyt haluat? No haluan ehdottomasti olla onnellinen, tasapainoinen ja parempi ihminen! Haluan myös kesällä festareille, ruskettua ja uusia tennareita. Ja lämpimän kesän. Ja suklaata!
Onko sinulla ketään fiktiivistä tai todellista ihmistä ketä ihailet? Äitiäni minä eniten ihailen, tuota hurjan vahvaa, upeaa ja herkkää naista, joka on aina uskaltanut olla juuri sellainen kun hän on välittämättä muiden mielipiteistä. Äiti on omalla esimerkillään tehnyt selväksi, että elämästä pitää nauttia niin kuin siitä itse tykkää eniten nauttia ja että läheiset ovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset keitä kuunnella. Äiti ei ilkeile, juoruile eikä läyhää, ja se jos mikä on varsin arvostettavaa ihmisessä.
Oletko riippuvainen johonkin/jostakin? Läheisyydestä ja Kimmon seurasta. Kuulostipa epäterveeltä… En minä riippuvainen ole mistään oikeasti, ja sekin on ihan jees.
Miten monta kertaa päivässä syöt ja kuinka usein herkuttelet? Minä olen syömisiltäni maailman epäesimerkillisin ihminen, saatan vetää päivässä suklaalevyn ja donitsit, tai reippaana tyttönä syödä aamupuurot, terveelliset lounaat ja päivälliset ja sitten taas seuraavana päivänä unohtaa kokonaan syödä. Minulle olisikin ihan ehdoton tavoite opetella syömään järkevästi, säännöllisesti ja fiksusti. Herkuttelua en tosin halua/aio vähentää, koska elämästä pitää myös nauttia, ja kohtuudella jopa valkoinen vehnäjauho on ihan ok silloin tällöin muuten fiksun ruokavalion seassa.
Oletko vainoharhainen? Sitä en koe olevani.
Jatka lauseita :)
Rakkain rutiinini on… nukahtaminen, hahah! Sanokaa nyt, että maailmassa on joku muukin joka rakastaa nukkumista yhtä paljon kuin minä?
Ravintolassa tilaan… usein varsin suppealta kasvisruokalistalta jotain, mitä en ennen ole syönyt! Lempparia on erilaiset salaatit, vuohenjuusto ihan minkä tahansa kanssa, wokit, burritot ynnä muut maukkaat herkut! Ja nepalilaisessa otan aina palak paneerin!
Alan itkeä, kun… olen hyvin väsynyt, turhautunut tai minuun sattuu.
Taito, jonka haluaisin oppia on… piirtäminen! Miksen voi osata piirtää, se olisi niin äärettömän kivaa! Ja se saksan kieli olisi myös hauska hallita, kuten edellisessä kyssäripostauksessa kerroinkin!
En mistään hinnasta… käyttäisi turkista, tilaisi ravintolasta supertulista ruokaa, joisi enää kuutta tequila-shottia illassa, haastaisi riitaa riidanhaastamisen ilosta enkä söisi purkillista suolakurkkuja, vaikka mikä olisi.
Minut saa hyvälle tuulelle, kun… sytyttää auringon päälle, on oma ihana itsensä, oli se itse sitten kuka tahansa, nauraa kanssani maailmalle, muistaa minua ihan muuten vain ja tuo minulle pätkiksiä.
Noloin tapani on… varmaan erilaiset jorausliikkeet, joita harrastan yksin kotona ollessani hyvän musan taustalla soidessa. Tai mitä minä tässä valehtelen, harrastan niitä paljon myös Kimmon läsnäollessa.
En koskaan opi ymmärtämään… ahdasmielisyyttä, muukalaisvastaisuutta, halua olla kehittämättä itseään, itsekkyyttä, muiden jyräämistä sekä ihmisiä, jotka eivät pidä muumeista.
Naimisiinmenossa minua jännittää… että millasetkohan pippalot saadaan aikaiseksi ja miten saan karsittua kutsuttavien määrän sellaiseksi, että voin ne pippalot pitää niissä paikoissa, joita olen vähän suunnitellut! Parisuhdetta kun alkaa jo niin paljon olla takana, että itse instituutiona avioliitto tuskin mitään uutta hirveästi elämään tuo! Paitsi yhteisen sukunimen, hihhiii.

Neljännet vastaukset

RANDOM FAKTOJA MINUSTA osa yksi

Mitä syöt mieluiten? Pullaa. Donitsit, muffarit, jätski ja suklaa menee myös.
Lempipaikat Helsingissä? Koti, Töölö, kivat kalliorannat, joissa ei juurikaan käy ihmisiä ja kesähengailupaikkoina myös espoolaiset lammet, vaikka ne eivät Helsinkiä toki enää olekaan.
Haluaisitko oppia jotain kieltä? Kyllä, saksaa! Ja somalin kieltä, mutta se nyt on sellanen epätodennäköinen toteutuksensa kannalta :–D Mutta jostain syystä siis saksa kiehtoo minua erityisen paljon, se vaikuttaa englannin ja ruotsin avustuksella suht helposti opittavissa olevalta kieleltä, ja sen kuunteleminen on kivaa! Olen myös yhden vierailun ansiosta ihan mahdoton Berliini-fani, ja toki Saksassa nuorempana enemmänkin reissaillut, joten ehkä se kiinnostus tulee osittain sieltäkin? Päivääkään en sitä tähän mennessä ole opiskellut, mutta sitä haluaisin vielä joskus osata!
Mitä tv-ohjelmia katsot? Emmää juurikaan katso TV:ta. Iholla-sarjaa oon jonkin verran netin kautta seuraillut, mutta sepä onkin ainoa ohjelma, jota vuosiin olen kunnolla katsonut! Frendejä sitten DVD-boksilta aina vähän väliä.
Tee vai kahvi? Tee, mielellään oikeasti laadukas ja vaikkapa kiinalainen.
Luetko runoja? En, mutta haluaisin kokeilla! Suositelkaa jotain hyviä runokirjoja, mistä olisi loistava aloittaa!
Minne haluaisit matkustaa? No ikuisuushaaveina olisi NYC, Intia, monet Afrikan maat, Meksiko sekä eri Karibianmeren maat ja saaret kiinnostaisi myös kovin. En ole kovin nuuka tämän suhteen, haluaisin matkustaa aikalailla kaikkialle. Eurooppaa ajatellen haluaisin käydä ainakin Italiassa ja Portugalissa, ja ihan ehdottomasti uudelleen Berliinissä.
Oletko allerginen jollekin? Ahdasmielisille ihmisille olen vähän, sekä niille, jotka ovat tiukasti jotain mieltä asiasta perustelematta sitä lainkaan. Emmä tarkoita, että kaikkien pitää pystyä perustelemaan kaikkea, mutta jos jotain aletaan viemään eteenpäin tai vastustetaan julkisesti, on sille oltava muukin peruste, kuin se että ”en vaan tykkää niistä.”
Pidätkö enemmän meristä vai järvistä? Pidän Meristä erityisen paljon, mutta maisemina järvifiilingit ovat sisämaantyttönä enemmän mulle se kotoinen juttu!
Lempivärisi? Ihana ala-asteen kaverikirjakysymys! Mitähän minä silloin vastasin, oranssi varmaan? Myöhemmin olin angstinen ja vastasin musta. Nyt voisin sanoa, että viininpunainen, pinkki-oranssi-yhdistelmä ja kaikki luonnollisen sävyinen menee mainiosti.
Millaista musiikkia kuuntelet? Tällaista. Bändit vaihtelee kausittain, joskus kuuntelen yksittäisiä biisejä ja joskus saan raivofanituskohtauksen ja kuuntelen Pariisin kevättä nonstoppina neljäsataa kertaa kuukaudessa.
Mitä hajuvettä käytät? Burberryn Brit Sheeriä tilanteissa, joihin kaipaa vähän miedompaa tuoksua, Lanvinin viimeisiään vetelevä Marry Me on ihanin ikinä, hyvänä perässä tallustelee Jeanne Lanvinin Couture. Yksi ikuisuuslemppari on myös SJP:n Lovely! Mun auppariperheen äiti käytti sitä kun asuin Oslossa, joten siihen kulminoituu jotenkin kovin se Oslo-fiilis. Olinkin varsin jipoissani kun pari vuotta sitten löysin ko. tuoksua Nellyn nettikaupasta, sitä on jo toinen pullo menossa vaikken tähän mennessä ole koskaan ostanut samaa tuoksua kahdesti putkeen. Olen ollut muuten joskus ihan megalomaaninen hajuvesifriikki, nyt onneksei tuo into on jo vähän laantunut… Hajuvesiä tosin silti rakastan kovin niin itselläni kuin muillakin, kaikessa ihanassa epäluonnollisuudessaan on vaan niin hauska tuoksua karkilta.
Muutamia mielestäsi parhaita lukemiasi kirjoja? Nää ei nyt varmaan yllätä ketään, mutta Jeffrey Eugenidesin Middlesex, Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo, Lionel Shriverin Poikani Kevin sekä herra Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogia. Tuo Aikamatkustajan vaimo olisi hauska lukea uusiksi, se sattui silloin niin sopivaan elämänvaiheeseen, että rakastin sitä ihan yli kaiken. Linnan trilogiankin voisin joskus lukea vielä toistamiseen, samoin Harry Potterit! Tosin ne nyt oonkin lukenut jo pari kertaa…
Kauneusrutiinisi? No mä nukun paljon, eikse oo kauneusrutiini?
Miten olet aina niin söötti? Sun blogista oikein huokuu rauha. Hihihi ihana, punastuttaa! Olen aikalailla sinut itseni kanssa, ehkä se johtuu siitä? :-*
Paljon oot pitkä? 178 cm!
Paljon painat? Mistä asti on ollut ok kysyä toiselta painoa? :–D En omista vaakaa, joten tää saattaa olla vanhentunutta tietoa, mutta viime syksynä painoin jonkin verran alle 60 kiloa. Oon kyllä ehkä vähän laihtunut vaihdettuani e-pillerit pois, mutta tiedä häntä, ei minua hirveästi tällainen hetkauta!
Onko sun oikee hiusväri blondi? O! Mulla oli pienenä ihan valkoiset hiukset, ja hitto mua ärsytti kun kaikki lässytti aina miten söpö pellavapää olin. Nyt lässytän itse samaa muille pellavapääpikkuisille.
Mikä sun toinen nimi on? Eliisa.
Ootko tyytyväinen Laura-nimeen? Olen, enhän minä yhtään keneltäkään muulta näytä! Olisi ehkä myös vähän epäkohteliasta nimen valinneita ihmisiä kohtaan vaihtaa se esimerkiksi pois, vanhempani minut Lauraksi nimesivät, ja hyvä niin!


Mitä vihaat atm? Paskan puhumista, juoruilua, sitä, että ihmisillä ei oikeasti ole sen vertaa ajatusta päässä, että oltaisiin edes jollain tasolla ihmisiä toisillemme, vaan porukkaa haukutaan menemään pitkin kyliä ja netin keskustelupalstoja. Etenkin tuollainen anonyymi läyhääminen ällöttää minua jotenkin erityisen paljon, istua oikein alas ja kirjoittaa netti täyteen täyttä shaibaa toisesta ihmisestä, ja saada siitä jotain tyydytystä? Ei, kaikista ei tarvitse tykätä, mutta jos jostain ei tykkää, sen seuraamisen voi lopettaa. Inhoan myös kateellisuus-korttia, joka vedetään aina tässä mukaan, koska monesti tuollainen räksyttäminen kertoo enemmän ylemmyyden tunteesta, ja siitä, että koetaan jotenkin olevan haukuttavaa parempia, ja saadaan siitä vielä oikein tyydytystä? Että niin shaatana. Vihaan myös suolakurkkuja, yök.
Jos ois pakko sanoa 2 hyvää & huonoa puolta ulkonäöstäsi, mitkä ne olisi? Entä luonteessasi? Miksi ”jos ois pakko”, onhan mun pakko kun te tätä ylipäätään kysytte :–D No mutta ulkonäön plussat ehkäpä olisivat pituuteni ja silmät, huonoa puolta… no kaksi luomea, jotka pitäis jaksaa käydä poistattamassa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi! Ja saishan noi silmänaluset olla kans vaaleammat, jos nyt jotain huonoa on keksittävä. Luonteessa hyviä puolia on tasapainoisuus ja optimistisuus, huonoja puolia saamattomuus sekä laiskuus.
Juhlitko paljon? No mitäpä luulette? Oon ihan hirwee bilehile!! Tai sit en. Mutta oispa kyllä ihan hauska vähän useamminkin ottaa yksi siideri, hih!
Mikä on oma suhteesi/mielipiteesi alkoholiin entä tupakointiin? Olen sellainen kohtuukäyttäjä, en mä mitenkään pelti kiinni ole jos jonnekin lähden, en ole koskaan ollut. Juon ihan mielelläni pari siideriä tai muutaman valkkarilasillisen, mutta pakko kyllä sanoa, että mun morkkisdarrat on nykyään niin hirveitä, että en kestä! Ja siis ei fyysisesti, mutta tiedättekö, ne on sellasia, että aamulla tuntuu, että oon mokannu niiiiiin pahasti ja koko maailma kaatuu ja että mä en enää ikinä juo alkoholia ja KRAAAH MITEN NOLOAAAAA! Parastahan tässä on se, että mä en kyllä yleensä mokaile mitenkään kovin pahasti, ja koska mulla ei oo kunnon syytä tollaselle, saatan morkkistella esim. siitä, että puhun liikaa(….), kerroin jonkun jutun vahingossa kahdesti, huudahdin liian kovaäänisesti tai tiputin servietin lattialle. HMM. Ja tupakointia en harrasta.
Mitkä on lemppari alkoholijuomasi? Puolikuivat valkkarit ja kuivat omppusiiderit.
Keneltä haluaisit näyttää? esim, joitakin julkkiksia No enpä kyllä keneltäkään, koska silloin en näyttäisi minulta, enkä näyttäisi isältäni enkä äidiltäni, eikä minulla olisi samanlaista nenää kuin Alviina-mummolla, joka on ukkini äiti, eikä minulla olisi samanlaisia piirteitä kuin siskollani. Minä olen hyvä näin, koska minä olen myös näin osa perhettäni ja se jos mikä on ihanaa.
Minkä väriset silmät sulla on? No mitkähän nää nyt ois, sellaset siniharmaanvihreänsiniset? Eniten kai siniset, mutta ei nyt ihan niin siniset, että voisi sanoa, että minulla on siniset silmät. Siniharmaat on ehkä hyvä?
Mikä on sun lempikauppa? Monki! Se on vaarallinen paikka, tyhjentäisin sen alta aika yksikön, jos sallisin itseni vierailla siellä useammin.
Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?:D Kimmon ja Elvin ja siinähän ne sitten olikin. Ehkä mun farkkupaidan kans hahahha?
Jos sulle maksettaisiin matkat ja annettaisiin tonni kuussa matkarahaa, niin minnepäin lähtisit matkustamaan 3 kuukaudeksi? Nappaisin Kimmon kainaloon, ja kiertäisin Pohjois-Amerikan! Toki voisin kiertää ihan mitä tahansa muutakin, mutta jotenkin tuo Yhdysvallat kiinnostaa meitä molempia kovin, niin jos nyt näinkin mainio tuuri kävisi, että joku jonnekin kolmen kuukauden reissun haluaisi rahoittaa niin sinneppä varmaan.
Jotain, mitä moni ei susta uskoisi? Mä kiroilen ihan shaaaatanasti! Siis oikeasti, mua hävettää välillä kun joka vitun toinen sana on vittu… Todella kypsää ja aikuismaista, kyllä. Olen yrittänyt päästä tästä eroon, ja kyllä, osaan esim. lasten kanssa päiväkodissa käyttää ihan korrektia kieltä, mutta tuttujen seurassa tää vitun viljely lähtee ihan käsistä. Luojalle kiitos tosin myös siitä, ettei se juurikan kirjoitetussa kielessäni näy, koska mikään ei vaikuta niin typerältä kuin kirosanat aikuisen ihmisen tekstissä.
Kerro vähän sun tatuoinneista, ei kuvin pakosta, mutta tarinaa niistä! ois niin ihana vähän kuulla! ootko suunnitellu lisää tatuointeja? Mä oon ikuisuussuunnitellut vaikka millä mitalla lisää tatuointeja, mutta ei niitä nyt ihan hetkeen ole vielä tulossa. Ehkä syksymmällä? En halua (enää) mitään walk in -tyylillä otettuja kuvia, haluan jonkun ison, kauniisti suunnitellun jutun käsivarteeni seuraavaksi! Haaveilin pitkään sulasta, lähinnä sellaisesta, joka symboloisi sulkakynää tän mun kirjoitusrakkauden takia, mutta niitä on nyt tullut vastaan vähän joka tuutista, niin se on vähän jäänyt. Ja mitäs tarinaa näistä nyt jo olevista sitten keksisi.. Ensimmäinen old school -pääsky on otettu talvella 2008 jalkapöytään, ideana oli ”haluan tatuoinnin!!!”. Eli se siitä tarinasta. Toka oli tuo teksti oikeassa kädessäni, kolmas pääskyntapaiset vasemmassa ulkoranteessa. Ei niilläkään sen kummempaa tarinaa ole, kunhan miellytti silmää. Oikeassa reidessä menee myös teksti puoliksi jalan ympäri, senkin tarina liittyy enemmän siihen ottamishetkeen ja sen aikakauden juttuihin, se on ehkä sellanen selviytymistatuointi, kliseeteksti, joka on minulle tärkeä!
Millaisista asioista “en ole koskaan” -listasi koostuisi, jos pitäisi mainita neljä asiaa? En ole koskaan ollut kunnolla humalassa ruotsin laivalla, en ole koskaan lasketellut/lautaillut, en ole saanut mistään tentistä hylättyä yliopistourani aikana enkä ole koskaan maistanut sushia.

Joooo jaoin nämä nyt vielä kahteen osaan, koska mietin että 68 kysymystä on ehkä kuitenkin yhteen postaukseen vähän liikaa. Eli vielä yksi satsi näitä on luvassa, HUH :–D Eihän tästä olekaan kuin pari kuukautta kun ylipäätään koko kysymyspostausjutun järjestin…

Kolmannet (ja ne vähän syvällisemmät) vastaukset

AATTEET + SYVEMPÄÄ JUTUSTELUA

Mitkä ovat tärkeimmät arvosi elämässä? Avarakatseisuus, suvaitsevaisuus, ihmisten ja elämän kunnioittaminen, tasa-arvoisuus ja …rakkaus.
Ja sitten kasvissyönnistä: milloin ryhdyit ja miksi, lemppariruokia jne. Äh, olisin toivonut tästä aiheesta vähän tarkempia kysymyksiä, kuin niitä, jotka loppuvat ”jne.”, koska enhän minä nyt voi tietää mitä te haluatte tietää… :–D Aloin ensimmäisiä kertoja pohtia tosissani punaisen lihan ruokavaliosta jättämistä loppuvuodesta 2010, ja aika pian siihen tuli mukaan kyllä broilerinkin poistaminen. Aluksi oli tarkoitus vain vähentää, ja söinkin aina harvakseltaan lihaa vielä jonkin verran vuoden 2011 aikana. Nyt vuosi 2012 oli oikeastaan kunnolla ensimmäinen, kun en enää lihaa missään syönyt. Paitsi kerran kummityttöni vanhemmilla jauhelihakastiketta ja kerran Joensuussa kun isotätini oli minulle siskonmakkarakeittioa tehnyt. En siihen kuollut, eikä maapallokaan ihan kamalasti paikaltaan liikahtanut, mutta uskon tulevienkin lihansyöntihetkieni olevan tämänkaltaisia, en oikein näe enää itseni esim. lihaa itselleni kotiin ostavan. Saati ravintolassa tilaavan. Syy alunperin tähän hommaan ryhtymiseen oli ehkä enemmän ekologiset kuin eettiset syyt, en pidä vääränä, että ihminen syö lihaa, saati tappaa eläimiä vain ruoakseen, koska niin luonto yksinkertaisesti toimii, mutta tää lihatuotanto nyt on vaan lähtenyt vähän lapasesta siinä vaiheessa kun ruokaa kasvatetaan huonostivoivana ihmisten lautasille (niille samoille, jotka eivät tästä heppa-kohusta päätellen juuri päätänsä ole lihan alkuperällä vaivanneet). Siinä missä naudan ruokkimiseen tarvitaan ensin rehun kasvatus, jalostus, kuljetus eläimelle, eläimen ylläpito, kuljetus, teurastus, kuljetus ja jalostus, niin voisimme myös kasvattaa vain sen ihmiselle toimivan ”rehun” ja syödä sitä? En toivo maailmaan mitään totalitääristä kasvissyöntiä, mutta olisihan se hauska huomata, miten kasvisruokaakin alettaisiin vähän enemmän syömään. Tai vaikka edes kiinnittämään siihen ruoan alkuperään enemmän huomiota, ihan itseni mukaan lukien.

Tätäkin keskustelua leimaa välillä tosin niin raivostuttava tekopyhyyssyyttely, että ärsyttää välillä aiheesta edes puhua. Jos nimittäin sanon, että olen kasvissyöjä ekologisista syistä, olen tekopyhä, koska pitäähän kasviksetkin kasvattaa ja kuljettaa, joskus jopa Afrikasta asti! Jos taas sanon olevani kasvissyöjä eettisistä syistä, olen tekopyhä, koska käytän kuitenkin maitotuotteita. Oikeastaan varmaan ainoa vaihtoehto olisi siis alkaa viljelemään oma ruokansa. Ja asua savimajassa, koska hitto, asuminenhan se vasta onkin epäekologista! Ja mielellään siellä majassa ei saisi polttaa nuotiota, koska miettikääpä miten ensinnäkin maailmasta loppuisi puut ja, oh, ne puulämmityksen vaaralliset päästöt!! Mutta maanviljely on myös epäekologista. Ja savimajassa asuminen. Eli vaihtoehdoksi jää siis enää keräily-yhteiskunta. Ja silloinhan on ihan sama palata suoraan kivikaudelle? Tai p*skat, suoraan takaisin dinosaurusten elämään, sillon ei ollut epäekologisuudesta tietoakaan! Tekopyhyydestä nyt puhumattakaan. Ja niin, lempiruokani, no sehän on tomaattivuohenjuustokeitto, Kimmon tekemä pasta sekä monterreyn tomaatit, burritot ynnä erilaiset kasvis- ja sienikeitot. Ja ehdottomasti mökillä ulkogrillissä tehty loimulohi. Ukin suolaamana.

Millaisia ihmisiä arvostat? Avarakatseisia, ystävällisiä, positiivisia, elämään ilolla suhtautuvia. Niitä, jotka muistavat kunnioittaa muita ihmisiä, osaavat kuunnella ja astua toisen saappaisiin, olla läsnä ja aidosti mukana tekemässä maailmasta hieman miellyttävämpää paikkaa. Ja kaikista eniten ehdottomasti niitä, kenellä ei ole tapana tuomita ja arvostella muita ihmisiä, niitä, jotka osaavat elää ja antaa muiden elää. Ei kaikesta kaikkien kanssa tarvitse olla samaa mieltä, eikä kaikkien tekoja tarvitse ymmärtää, mutta kun antaa muiden elää elämäänsä omanlaisenaan, toisia ihmisiä ja ihmisyyttä kunnioittaen, on kaikilla huomattavasti parempi olla.
Missä menee mielestäsi pettämisen raja? Siinä, missä petetystä osapuolesta tuntuu petetyltä.
Pidätkö itseäsi ekologisena ihmisenä? No jaa, voiko kukaan pitää itseään ekologisena ihmisenä, jos kulkee autolla, asuu kaupungissa ja syö muuta kuin itsekasvatettua ruokaa leimaantumatta tekopyhäksi? Kai sitä ehkä keskivertoa enemmän tulee kiinnitettyä ekologisuuteen ja parempiin valintoihin huomiota, mutta ainahan sitä parannettavaa löytyy, itse kultakin. Nämä asiat vain tuppaavat välillä olemaan ihmisille niin järjettömän mustavalkoisia, vain ääripäät kelpaavat ja niistäkin tulee huutia, joten siinä vaiheessa kun tekisi mieli alkaa päivitellä jonkun toisen ihmisen olemisia tai olematta jättämisiä, kannattaisikin ehkä enemmän miettiä sitä omaa olemistaan, ja keskittyä siihen! :)
Ahdistutko maailman pahuudesta? Kyllä. Etenkin niinä hetkinä, kun se pahuus hyppii silmille ihan täällä oikeassa, vastaantulevassa elämässä, oli se sitten tuomitsevaa puhetta, muille ihmisille pahaa toivomista, toisten haukkumista ja arvostelua taikka ihan vain epäkohteliasta käytöstä. Ne hetket saa mut jotenkin ihan tolaltani, eikä pelkästään siksi, että tunnen silloin jonkun toisen puolesta pahoin, vaan myös siksi, että tavallaan silloin tajuaa, miten paljon kaikkea negatiivista yhteen päivään mahtuukaan. Ja miten helvetin pieniä asioita kaikki tällaiset on sen oikean kamaluuden rinnalla, mitä jossain kauempana tapahtuu jatkuvasti ja koko ajan. En usko, että mun ahdistus tavallaan mitään kuitenkaan pelastaa, joten yritän itse pysyä positiivisena ja rakentaa omilla pienillä teoillani edes lähipiirin ihmisten elämää himpun verran paremmaksi, mutta pysäyttäähän nää jutut välillä ja kovaa. En vaan aina oikein pysty käsittämään ihmisiä.
Mihin uskot? Hyvyyteen, kauniisiin asioihin, rakkauteen, lähimpiin ihmisiini, itseeni. Siihen, että tulevaisuudesta voi tulla hyvä kun keskittyy itse hyviin tekoihin, ja että oman asenteensa ja jopa mielialansa voi ihan itse valita, kun niin vain haluaa tehdä.
Mikä on kaunista? Ystävällisyys, aitous, luonnollisuus, lempeys, erilaisuus, luonto, suomalainen järvimaisema, yhdessäolon hetket, kesä, auringonvalo, nauru ja se hetki, kun nukahtaa sen kaikken rakkaimpansa kainaloon, ja tajuaa olevansa onnellinen.
Käytätkö vain tekonahka tuotteita? Koetko niiden valmistuksessa käytettävän öljyn paremmaksi vaihtoehdoksi kuin eläimen nahan? Heh, enhän mä vegaani ole, ei kai kasvisruokavalio automaattisesti aitoa nahkaa poissulje? :) Mutta niin. Mulla ei ole tähän asiaan mitään mustavalkoista oikein-väärin-mielipidettä, koska tämä on varsin monitahoinen asia. Yleisesti ottaen toki koen hieman ristiriitaiseksi ostaa uutena nahkatuotteita, koska ovathan ne pääasiassa lihatuotannon sivutuotetta, ja jos en tue lihatuotantoa, niin… Mutta mitä ekologisuuteen tulee, kestäähän nahka toki lähtökohtaisesti keinonahkaa paremmin käyttöä, mutta onko eläimen ruokkiminen, ja kasvattaminen, kuljetus, teurastus ja jalostus sitten keinonahkan tuotantoa todella ekologisempaa, en suoraan sanottuna tiedä. Keinonahkahan on muovia, ja muovin valmistukseen käytetään öljyä, mutta keinonahkatuotannon öljynkulutus on niin marginaalista, että on vähän hassua nostaa se tässä suurimmaksi möröksi, ottaen huomioon vielä miten paljon tuo eläimen tuottaminen nahaksi vie öljyä – niin polttoaineiden kuin rehun, ruhon ynnä muun kuljetuksenkin muodossa. Jos öljyn käyttöä tahtoo hidastaa, pitää arkielämässään kiinnittää ennen kaikkea huomiota niihin vähän suurempiin ongelmakohtiin, kuten esimerkiksi siihen yksityisautoiluun. Ja siinä samalla kannattaa muistaa, että nahkakengissäkin on keinonahasta tehdyt pohjat, ei toki kaikissa, mutta sellaisissa, joilla Suomessa ylipäätään voi kuvitella ulkona kävelevänsä. :) Että ei nää ihan niin sävyttömiä juttuja ole, kun tarkemmin alkaa miettimään. Oma tarkoitukseni on opetella löytämään enemmän käyttötuotteita käytettynä, ja samoin suurin osa kengistäni ja laukuistani on ihan vain kangasta, mutta luulen, että ylipäätään turhan kuluttamisen vähentäminen on pidemmällä tähtäimellä kestävämpi ratkaisu kuin pelkkä materiaalien raivokas vertailu. Se on toki erittäin tärkeää myös, mutta ei se maailmaa yhtään paremmaksi tee, että omistaa 30 nahkalaukkua vain laadukkaan materiaalin vuoksi, etenkin kun yhdellä tai kahdellakin pärjää, oli se sitten keinoa tai aitoa nahkaa.

Eeeettä sellaista! Vielä olisi yksi vastauspostaus jäljellä, sen kysymykset taitavatkin kaikki mennä aiheen ”random sälää” alle. Vieläkö jaksaa?!

Toiset vastaukset

ASUMISJUTTUJA

Kaipaatko Savosta ystäviä perhettä jne. vai myös tuttuja paikkoja, murretta yms? Perhettä kaikkein eniten toki, isovanhempia, mökkiä ja kotikotia, mutta ennen kaikkea sitä sellaista hieman rauhallisempaa elämänmenoa. Sitä lupsakkaa hitautta, rentoutta ja maanläheisyyttä. Löytäähän sitä Helsingistäkin, jos sellaista itselleen rakentaa haluaa, mutta kyllä se noissa pienemmissä paikoissa vaan jotenkin tulee kaupanpäällisbonarina automaattisemmin.
Haluaisitko asua Varkaudessa vielä joskus vai muualla Savossa? En ehkä Varkaudessa, ellen nyt lotossa voita ja muuta lopunelämäkseni mummalaan asumaan pihaa hoitaen ja omia lapsia kasvattaen.. Mutta siellä Kuopiossa, sitten joskus!
Millasia astioita sulla on? Ihana kysymys, oon ihan astiafani! Mulla on Ikean tylsät korkeat lasit, mutta ne saivat jouluna seurakseen Iittalan Sarjaton-sarjan lasit sekä samaa sarjaa minulla on myös lautaset. Lisäksi löytyy miljoona muumimukia, Teema-sarjan mustat lautaset ja muumimurokulhot. Haluaisin uudet syvät lautaset, ehkä Sarjaton-kulhot? Tai Marimekon siirtolapuutarha-kulhot, ah.
Millaiset asiat tekevät kodin? Perhe (eli Kimmo ja Elvi, vaikka jota kuta aiemmin kommenteissa häiritsikin kovasti, että kutsun yksikköämme perheeksi, vaikka lapsettomia olemmekin…), omannäköisyys, se, että sinne tullessa tietää tulleensa kotiin, eikä kämpille. Kotiin minä olen kyllä tullut täällä Töölössä jo silloin kun käytiin tätä kämppää ekaa kertaa katsomassa, että ehkä tämä näytti jo valmiiksi meiltä? Myös rakkaat tavarat täällä nurkissa luovat ehdotonta kotia, huonekalut, joilla on muukin tarina kuin että ”käytiin hakee toi kaks vuotta sitten ikeasta”, kauniit esineet, muistot ja yhteiset asiat.
Onko sulla jotain “design” tai klassikkohuonekaluja, tavaroita tai muuta sistukseen liittyvää, jota haaveilet jossain vaiheessa hankkivasi kotiinne? No noiden astioiden lisäksi ei varsinaisesti ole. Mademoiselle-tuoli minulle kelpaisi, ei tosin minään uustuotantona, vaan mumman ja ukin alkuperäisenä ostamana, sinä samaisena, jonka äitini kuvittelee nykyään omistavansa. Jonain päivänä se vielä niin varmasti katoaa äitini olohuoneesta ihan huomaamatta, samallalailla se kun on tainnut äidilleni joskus hänen vanhemmiltaan siirtyä..
Miten päädyitte Töölööseen? Siis se on maailman ihanin paikka asua, oon super onnellinen teidän puolesta<3! Onko ”perä-töölö” vai etu-töölö kyseessä? Sattumalta! Olin katsellut meille tosiaan jo pidemmän aikaa kivoja kämppiä vuokramarkkinoilta, toivealueita meille oli oikeastaan koko kantakaupunki, mutta mieluiten ne osat, joissa Elvikin saattaisi selvitä hengissä. Näin ollen siis esim. Kallio ja Punavuoren keskustaosat jäi aluelistalta pois, koska joo, pääseehän sieltäkin lenkille, mutta jotenkin oman koirani tuntien olen ajatellut sen olevan vähän hankala. Lempparitoiveita olikin oikeastaan Munkka, Töölöt, Kruununhaka (tosi käytönnöllinen koiran kanssa, kyllä), ehkä Lauttasaarikin sekä Meilahti, ja tästä Etu-Töölöstä nyt sitten sattui löytymään ensimmäinen täydellisen oloinen ilmoitus asunnosta, ja sitä oli sitten asuntokin. Ensisijaisesti etsimme siis eniten omannäköistä kämppää, Etu-Töölöstä se nyt sitten sattui löytymään!
Mitä Kuopioon paluulle tapahtui? Ei sille mitään ole tapahtunut, haaveissa se edelleen on. :) Tosin vähän pidempiaikaisissa haaveissa, ei se mikään ihan lähivuosien juttu ole, kun meidän molempien kiinnostavimmat työkentät täällä Helsingissä ovat. Ehkä joskus, ainahan sinne onneksi käymään pääsee.

OSLO

Miksi tykkäät Oslosta niin paljon? Ja mistä? Mitä teit huviksesi? Miten löysit kavereita? Muutin tänne puolitoista vuotta sitten norjalaisen poiksystäväni takia, mutta mua ahdistaa niin hirveästi, en ole löytänyt täältä yhtään kaveria ja ikävöin perhettäni ja kotia :S. Rohkeasti itseään joka paikkaan tunkemalla ja ihmisiin tutustumalla! Eikö poikaystäväsi kaveriporukassa ole ketään, kenen kanssa voisit itsekin hengata? Ootko käynyt kielikursseilla, harrastatko mitään? Minä löysin hauskan hengailuporukan omalta kielikurssiltani, vaikka en periaatteessa sitä niin olisi kielen puolesta kaivannutkaan, oli se mitä mainion tapa hieman sosialisoitua! Toinen paikka mistä ystäviä löysin, oli niinkin jännä juttu kuin internetti! Vähän googlettelemalla löytää esim.  Norjan suomalaisista varmasti tietoa, Oslossa kun asuu paljon suomenkielisiäkin! Heillä on omia häppeninkejään siellä, ja sitä kautta löysin itsekin muutaman ystävän! Ja samoin muuten löysi auppariperheeni äitikin, heh! Muutenkin netistä löytyy keskustelupalstoilta varmasti paljon ulkosuomalaisia, aina on joku, joka tuntee jonkun siellä, ja vaikka toki ulkomailla paikalliset ystävätkin ovat rikkaus, on se helpoin aina lähteä liikkeelle kun tutustuu ensin myös toisiin siellä asuviin suomalaisiin. Ei ne ystävät valitettavasti ketään kotoa tule hakemaan, aika aktiivisesti sitä itse saa mennä ja tutustua, että saa sielläkin sellaisen kunnon sosiaalisen elämän käyntiin. :)
Tunsitko koti-ikävää Oslossa? Mitä kaipasit siellä Suomesta? Tunsin mä varmaan, todennäköisesti kyllä, mutta aika on kullannut muistot, ja nyt kun miettii, niin en ymmärrä miksi olisin kaivannut Suomesta silloin yhtään mitään, onhan tässä nyt kuitenkin se kuusi vuotta jo kaivattu Osloon takaisin… :D Minulla oli siellä ihana host-perhe, hyviä ystäviä ja paljon tekemistä, jotenkin tuo vuosi oli ehkä yksi kasvattavimmista ja kokemusrikkaimmista mitä tässä tähän ikään mennessä on ollut.
Miten Oslon aika muutti sinua? Kasvoin ehkä jollain tasolla teinistä nuoreksi aikuiseksi, olihan se sellainen itsenäistymisen paikka kun suoraan kotoa muuttaa yhtäkkiä ihan vieraiden ihmisten kanssa täysin vieraaseen paikkaan ja maahan. Rohkaistuin ihan huimasti, löysin enemmän itseäni, olin tosin vähän rasittava kakara näin jälkeen päin mietittynä kyllä vielä tuolloinkin, mutta ihan ehdottomasti tuo oli kokemisen arvoinen juttu! Ja kyllähän se vähän opettaa itselleenkin erilaisia ajatusmalleja, vaikka noinkin lähellä ja samanlaisessa kulttuurissa olin, oli se aikamoinen tunne kun pitikin pärjätä jossain ihan muualla mihin oli tottunut.
Olisitko valmis lähtemään ulkomaille uudestaan pidemmäksi aikaa? Miksi/miksi ei? Mikä on pidemmäksi aikaa? Pariksi, kolmeksi vuodeksi kyllä, mutta tuskin koko loppuelämäkseni. Olisi ihan huippua lähteä vaikka Kimmon työn perässä jonnekin, vuodeksi tai pariksi, nähdä vähän lisää maailmaa, ja kokea uudelleen se muualla asumisen riemu. Kyllähän se kiinnostaisi, ehdottomasti. Ilman Kimmoa en lähtisi, mutta siihen en kyllä näkisi mitään syytä miksi niin pitäisikään tehdä.

YSTÄVIÄ + IHMISSUHTEITA

Miten / missä tilanteessa Kimmo kosi sinua? Ihanasti ja ihanassa!
Kerro unelmahäistäsi? :) Lyhyesti ja ytimekkäästi: meidännäköisemme, pienehköt, syksyiset ja savossa vietettävät. Ei mitään prinsessaöverimekkoja, vaan simppeliyttä, kotikutoisuutta ja läheisten läheisyyttä.
Kauanko oot seurustellut? Kesällä tulee kuusi vuotta täyteen, hui! Mää kun olin joskus kyynisenä kahdeksantoistavuotiaana ihan varma, että yli viiden vuoden parisuhteet on ihan satua, mutta höpsis! Ei siinä kauhean kauaa mennyt kun se oikea ja hyvä suhde tuli ja kolahti. :-* Ja siitä minä olen hyvin onnellinen.
Montako hyvää ystävää sinulla on? Niitä on juuri täydellisen sopiva määrä! Ei ystäviä tietenkään koskaan liikaa voi olla, mutta kukapa noista mitään lukumääräkirjaa nyt muutenkaan pitää :)
Koetko että sun on helppo tutustua uusiin ihmisiin? No tavallaan joo, ja tavallaan en. En vieläkään oikein tykkää tilanteissa, joissa muut ovat keskenään entuudestaan tuttuja, mutta jos ollaan samalla viivalla – kaikki toisillemme yhtä tuntemattomia, niin en minä yleensä yksin jää hengailemaan. En esim. tuntenut ketään tuosta sivuaineestani, jota nyt yliopistolla läpi kahlailen, mutta on sieltäkin mainioita tyyppejä löytynyt, kenen kanssa istua luennot ja tehdä ryhmätyöt!
Ootko saanu paljon ystäviä yliopistolta? Muutamia ihania rakkaita kyllä!
Kenen kanssa vietät eniten aikaa Kimmon lisäksi? Onko teillä yhteisiä ystäviä? Itseni ja Elvin…. Olen aika kotihengailija, minut saa aina raahata ulos, jos seuraani tahtoo lyöttäytyä. Emmiä tässä lähiaikoina on nyt eniten tullut ehkä nähtyä, mutta aika tasaisen epäsäännöllisen säännöllisesti pyrin toki näkemään muitakin. Tänä vuonna en tosin ole nähnyt kunnolla oikein ketään, oon ollut ihan liian aikaansaamaton, anteeksi kaihvarit :(
Kuka on pitkäaikaisin ystäväsi? Vaihtuuko sulla kaverit paljon? Anna-rakas, johon tutustuin yläasteella. Joskus ysillä alettiin enemmän yhdessä hengailemaan, ja lähellä on edelleen pysytty, vaikka paikkakunta onkin ollut lukion jälkeen aina eri! En mä koe, että mulla kaverit vaihtuu, toki on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa yhteydenpito on vähentynyt, ja muutama lukiotyyppi on melkein kokonaan elämästä kadonnutkin, mutta se on vaan sitä normaalia kasvamista, muuttumista ja elämän prioriteettien eri suuntiin lähtemistä, koen sen varsin luonnollisena, ettei kaikkien vanhojen tuttujen kanssa enää samallalailla pidä yhteyttä kuin joskus ennen.
Mitä tarvitaan, että parisuhde kestää ja pysyy tasapainoisena? Kärsivällisyyttä, virheensietokykyä, yhteenhioutumista ja paaaaljon sitä kuuluisaa rakkautta! Olen itse ainakin ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteesta ei tule lähteä ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa kohdalle, eikä jatkuvasti pidä olla silmät auki ”jollekin paremmalle”, koska aito, kestävä ja hyvä parisuhde tarvitsee myös ne opettavaiset huonot ajat, jotta hyvät ajat olisivat parempia. Isoistakin jutuista voi päästä yli, jos molemmat sitoutuu siihen täysillä, ei kaikkia elämän töyssyjä karkuun kannata juosta. Muutenhan niitä saa paeta vähän väliä, usein kun niiden vaikeuksien kohtaaminen on ainoa keino jatkaa eteenpäin.
Mitä olisit valmis muuttamaan itsessäsi mikäli Kimmo muuten uhkaisi lähteä käpälämäkeen? Hassu kysymys… :) Tälleen yhtä kärjistetysti vastattuna: en mitään. Sehän tarkoittaisi sitä, että Kimmo ei rakastaisi minua sellaisena kuin olen, ja siinä vaiheessa sietäisikin lähteä käpälämäkeen. Etenkin jos tuollaisen huomaisi näin melkein kuuden vuoden seurustelun jälkeen… Eiköhän tässä olla oltu jo sen verran pitkä tovi yhdessä, että se kasvaminen tapahtuu yhdessä ja pikkuhiljaa, ei minulle rakas ihminen koskaan tekisi niin, että uhkaisi lähteä jonkun ominaisuuteni takia minnekään ihan tuosta vain.

Ensimmäiset vastaukset

Nyt ensimmäinen satsi näitä vastauksia! Meinasin ottaa tähän ensimmäiseen postaukseen vielä yhden teeman enemmän mukaan, mutta vastailen näemmä niin pitkästi ja hartaasti, että tän pituudeksi olisi tullut jotain uskonnon pyhää kirjaa muistuttavaa teos, joten jos nyt pätkitään kysymyksiin vastailut sitten selkeästi useampaan osaan. Eli annetaanpa palaa.

BLOGI + TYYLI

Milloin aloitit bloggaamisen? Ensimmäisen blogini, No More Invisiblen perustin syksyllä 2008, sen taru tosin loppui tuossa alkuvuodesta 2011. Reilun puolen vuoden tauon jälkeen perustin tämän Rokkirekin, kesällä 2011, eli puolisentoista vuotta sitten!
Miksi aloit alunperin pitämään blogia? Olin lukenut puolisen vuotta muiden blogeja, ja pitkään jo yksityistä nettipäiväkirjaa, livejournalia, pitäneenä ajattelin, että miksei sitä voisi julkistakin kirjoittelua kokeilla! Ja niin, tässä sitä sitten ollaan, melkein viisi vuotta myöhemmin edelleen ihan koukussa.
Onko bloggaaminen kasvattanut/muuttanut sinua ihmisenä? On ehkä paha mennä nimeämään mitkä yksittäiset asiat minua on kasvattanut tai muuttanut, kuka nyt ei olisi muuttunut kaksivitosena siitä, millainen oli juuri 20 vuotta täyttäneenä?! Mutta onhan tämä ehdottomasti antanut paljon tämä harrastus, olen tavannut hurjasti ihmisiä, joihin en olisi muuten tutustunut (ja nekös vasta kasvattaakin, ihmissuhteet nimittäin), tehnyt juttuja, joita en olisi muuten tehnyt, uskaltanut enemmän ja oppinut kestämään hieman paremmin kritiikkiä. Vaikka hieman kyseenalaista onkin se, osaako se antava puoli aina olla niin kovin rakentava, mutta vanhan blogin kommenttibokseja lukiessani on ainakin saattanut huomata, etten enää ihan samalla tavalla hermostu kommentteihin kuin aiemmin…
Mitkä olivat ensimmäisiä lukemiasi blogeja? Kenza Ruotsista, Paras aika vuodesta Suomesta. Idan silloista blogia muistan myös lukeneeni kauan, myös sellainen blogi kuin Beyond Contemporary oli alusta asti suosikkien listallani! Viimeisintä ei tosin enää taida olla olemassa?
Mistä/ keneltä saat inspiraatiota pukeutumiseen? Yleensä vastaan tähän ympäri pyöreästi, että katumuotisivuilta, kaduilta, ystäviltä ja blogeista kokematta kuitenkaan osaavani nimetä mitään kovin selkeästi, mutta nyt tiedän viimein tähän kunnon vastauksen: Pinterestistä! Oma Style inspiration -kansioni pullistelee virtuaalisesti liitoksistaan ihanien asujen kanssa, olen nimittäin onnistunut löytämään ihan huippuja pinnaajia seurattavaksi tuolla, vähän väliä vastaan tulee tuolla mitä inspiroivempia tyylejä ja asuja!
Pahin muotimoka ?:) Oma vai muiden? :D Silikoniset olkaimet rintsikoissa, ne eivät ole näkymättömät, eivät todella. Ja kyllä, minullakin oli moiset, muistaakseni kovassa käytössä vuonna 2005. Virheistä oppii jne.! Liian pienet vaatteet ovat myös varsin kurja tyylierhe, muuten tyylikkyyskin taitaa olla katsojan silmässä.
Miten keksit joka päivälle uutta sanottavaa tänne blogiin? Haha, ajattelin ensin, että enhän minä keksikään, mutta Kimmo huomautti minun postanneen viime vuonnakin tänne 265 kertaa, joten on kai siinä jo jotain asiaa, jos nyt ei ihan jokaiselle vuoden päivälle, niin yli kahdelle kolmannekselle kuitenkin! Olen harrastanut tätä bloggaamista jo niin kauan, että aiheet tulee mieleen aikalailla itsestään, paljon saadaan kiittää tätä hurjan hassua, mutta sitäkin joustavampaa lifestyle-termiä, ei minulla mistään yksittäisestä asiasta sanottavaa varmaan riittäisikään..
Minkälaisia vaatteita et ikinä voisi käyttää? Ei mulla ole mitään ei ikinä -juttuja, pyörrän tuollaiset kuitenkin aina jossain vaiheessa. Mutta ehkä yleisesti en varmaan osaisi pukeutua niin, että hankkisin jokaisen kauden it-jutut kaappiini, se ei olisi kovin kestävää tai tyylillisesti minua. Uskon enemmän tyyliin kuin muotiin, joten vaikka ihailenkin ihmisiä, jotka osaavat lähes jokaisen trendituotteen saumattomasti kaappiinsa upottaa, on silti ehdottomasti hienompaa löytää se ihan oikea, omanlaisensa tyyli, joka kuvastaa omaa persoonaansa, ei muotisuunnittelijoiden päätöstä siitä, miltä kunkin kuuluu milloinkin näyttää.
Mitä mieltä olet kaikenmuailman lisäkkeistä? (hiusten, ripsien yms) voisitko itse käyttää? No täällä Naked Truth -postauksessani aiheesta vähän enemmän kirjoittelinkin, mutta siis juu, ei ole minun juttuni, vaikka ne muilla ihan nättejä saattavat joskus ollakin. Oma kauneusihanteeni on kovinkin luonnollinen, ja vaikka paksut ja pitkät hiukset kauniit ovatkin, ovat ne kauneimmillaan silloin kun ne on omat. Ja uskon vahvasti myös siihen, että vaikkei omat hiukseni esimerkiksi kumpaakaan ole, voivat ne silti olla kivat. Lisäkkeet ynnä muut yleiset härpäkkeethän muuttavat meidät kaikki vain keskenään samannäköisimmiksi, ja se ei mielestäni ole sitä kovinkaan persoonallista kauneutta, josta henkilökohtaisesti kaikkein eniten sytyn. Niissä on myös lähtenyt homma välillä vähän käsistä, sellaiset luonnollisen näköiset tekoripsetkin on ihan jees, mutta jos omien ripsien altaan ei näe enää mitään kun ne on niin pitkät ja paksut, niin onko se oikeasti sen arvoista?! :D
Käytätkö meikkiä koskaan? Haha, no mikä lasketaan meikiksi? Mielestäni kyllä, koska lasken meikkaamiseksi päivittäisen BB-voide-puuteri-aurinkopuuteri-ripsari -kombon, mutta jos tällä tarkoitetaan kunnon sotamaalauksia, niin ei, en meikkaa koskaan. Jos oikein villiksi heittäydyn, saatan juhlavampiin tilaisuuksiin laittaa luomiväriä tai huulipunaa, ja jos maailman kirjat nyt ihan menee sekaisin laitan luomiväriä ja huulipunaa, mutta nää nyt on tällaisia kerran elämässä -juttuja :–D Luonnollisuus minua meikissä/meikittömyydessäkin kiehtoo ja ihastuttaa, vaikkei pieni ehostaminenkaan missään nimessä pahasta ole, eihän me sentään missään mustavalkoisessa maailmassa eletä!
Mitä blogeja luet? No Emmiä, Meriä, Tarua ja Pauliinaa eniten. Ikisuosikkini on ehdottomasti kuitenkin Emman My Exploration ja uusin lemppari on maailman koukuttavin Peace, love and poopdiapers! Oikeasti, kuinka hyvä voi olla blogi, joka kertoo lapsiperheen arjesta! Essin uusia juttuja mä eniten tuolla Bloglovinissa odottelen, pakko myöntää.

ELVI

Oon ymmärtänyt, ettei Elvin pentuaika ollut ihan niin ruusuinen kuin olisi voinut toivoa. Voisitko valaista tätä vähän enemmän? Millaisia ongelmia ja/tai tuhoja ja miten niistä selvittiin? Oliko teillä vakuutus pennun tuhojen varalta? Mistä saitte eniten apua pennun koulutuksessa ja missä vaiheessa tilanne rauhoittui? Millainen pentu Elvi muuten oli luonteeltaan silloin ihan pienenä, kun sen kasvattajalta haitte? Heh, oli Elvin pentuaika ihan normaalin koiranpennun arkea, ja jos siitä jotain olisi tiennyt, varmaan se oli juuri niin ruusuista kuin tuo aika nyt vain voi olla, mutta tämä kaikki johtui siis ihan omasta kokemattomuudestamme, ei Elvin erityisestä oikkuiluista. Koskaan aiemmin koiraa omistamattomina sitä ei ehkä osannut oikein varautua mitä kaikkea pentuaika voikaan pitää sisällään, ja odotin ehkä myös, että olisin jotenkin automaattisesti kiintynyt tuohon eläimeen heti salamana enemmän, mutta kun se vain puri, tuhosi ympäristöään ja oli tottelematon, niin… Ei huolta, rakastan tuota karvakasaa kyllä siis enemmän kuin olisin ikinä uskonut olevan mahdollista, mutta ottaahan se aikansa että tuollaiseen pieneen olioonkin kiintyy ihan sydänjuuriaan myöten. :)
Olihan Elvillä pienenä kuitenkin pienimuotoista tuhoamisviettiä, kaiken paloiksi repiminen kun nyt oli hauskinta mitä tuo otus tiesi… Uhriksi joutui ihan omat pehmolelut, pahvitötteröt, lattialle unohtuneet kalenterit, mutta myös esim. maitohappobakteeripurkki (maitohappobakteerikapseleineen….) sekä vanhan kämppämme repsottanut muovimattolattia. ♥ Meillä oli ihan normaalit perusvakuutukset, mutta esim. kämppään kohdistuneista tuhoista selvittiin laskuitta, lattia kun oli ollut jo valmiiksi vekillä. Koirakoulussa me käytiin kun Kelmi oli vielä alle vuoden vanha, sieltä sai hurjan hyviä vinkkejä ihan perusjutuissakin, sellaisissa joita ei itse oltu tajuttu! Luonteeltaan Elvi oli ihan jo kenneliltä hakemisesta asti aika ennakkoluuloinen uusia asioita kohtaan, ei nyt varsinaisesti arka, muttei sellanen suuna päänä ryntäileväkään. Paitsi mitä tuli ihmisiin, kaikkia ja jokaista piti päästä rakastamaan niin paljon kuin muulta touhotukselta vain ehti, ja sitä rakkautta kyllä riitti, ja riittää, ihan samanlainen tuo edelleen on. Oon ihan tähän päivään asti pitänyt näitä luonteenpiirteitä ja ainoastaan hyvinä ja luonnollisina, osoittaahan se pieni epäluuloisuus jotain alkeellista fiksuutta ja itsesuojeluvaistoa, kun tuollainen pieni luontokappale ymmärtää vähän varoa uusia asioita. :—D Rohkeimmat ne eniten nenilleen saa, niin hyvässä kuin pahassakin, joten ei tuollainen rauhasta sivussa seuraaminen nyt se huonoin piirre koirassani ole, missään nimessä!
Hei, olen lueskellut vanhoja postauksia ja saanut kuvan, että koirasi on paljon haukkuvaa tyyppiä? oma terrierini on huonoista oloista ja vailla mitään sosiaalistamista ja välillä itselläni on hieman hermokireällä kun koiraan ei saa ulkona kontaktin kontaktia kun haukkupäälle innostuu. Tosiaan itse kysymyksiin, hävettääkö sinua koskaan kun koirasi pistää mekkalaksi? oletko käynyt koirakouluttatajilla asian tiimoilta? Onko elvillä ollut koskaan eroahdistusta ja jos on niin miten siitä on päästy pois? :) Hahah, musta on hassua kun en varsinaisesti Elviä pidä kovin haukkuherkkänä otuksena, onhan niitä pahempiakin, mutta eihän toi nyt se ihan hiljaisinkaan otus kyllä ole. Se haukkuu joo ovikellolle, ja ovenkäymiselle jos ei ole yksin kotona (koska luonnollisestikin yksin kotona ollessaan se tietää tulijan olevan aina minä tai Kimmo, jos jompi kumpi taas on paikalla, saattaa ovesta tulla joku jota pitää hieman vahtia), sekä ulkona hurjille asioille, kuten lapioille, aura-autoille ja joskus liikenteelle, mutta en ole silti sitä kovin haukkuherkkänä yleensä pitänyt. Ei siihenkään noina haukkuhetkinä varsinaisesti kontaktia saa, mutta taskussa piilevät nakkiherkut auttaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, jos koiran harhauttaa ajattelemaan aina herkkuja kun joku haukuttava tulee vastaan, ei se lopulta ilman herkkujakaan enää samallalailla huomaa niitä ennen haukuttaneita asioita. Ei minua koskaan kuitenkaan ole hävettänyt Elvin haukkuminen, se kun mielestäni haukkuu varsin luonnollisissa tilanteissa, onhan se koira eikä mikään kone. :) Elvillä ei myöskään ole eroahdistusta ollut, joten siitä eroon pääsemiseen liittyviä vinkkejä en valitettavasti osaa antaa.

OPISKELU + DUUNIT

Jos jatkaisit opintoja, mitä haluaisit opiskella kun oot sanonu että ikuinen opiskelija ois sun juttuis :D? Haha, no ainakin maisteriksi varhaiskasvatustieteiden saralla olisi tarkotus vielä jonain päivänä opiskella! (Hyvin toivottavasti) tänä vuonnahan minun kandiksi pitäisi viimein valmistua, ja tämä ala on hyvin paljon se, minkä parissa työskennellä haluan. Noin muuten kiinnostaisi myös suomi toisena kielenä -opettajan pätevyys, mikä vaatisi sellaiset 120 opintopistettä lisää, tosin voisin ihan hyvin lukea vaikka täydet viisi vuottakin suomen kieltä ja kirjallisuutta. Haluaisin silti työskennellä varhaiskasvatuksen parissa, joten varsinaista järkeähän tuossa ei olisi, mutta milloinpa sitä järkevyys haaveiden kriteerinä nyt loistavin onkaan ollut.
Kerro vielä kerran tuosta opiskelemaan pääsystä. Millaiset pääsykokeet olivat? Muistatko kysymyksiä? Millainen oli mahdollinen ryhmätehtävä? VAKAVA-koehan on monivalintakoe, joten sillä tuskin on minkäänlaista merkitystä mitkä kysymykset minulla on ollut, kun luettava pääsykoeaineisto vaihtuu joka vuosi :) Monivalintatehtävät nyt lukemisen kannalta tarkoittaa aika pitkälti hyvin tarkkaa opettelua, koska kyssärit saattavat olla aika yksityiskohtiin liittyviäkin, mutta enitenhän koe toki mittaa ylipäätään aineistoin tuntemusta. Meillä silloin minun nuoruudessani, eli viisi vuotta sitten, ei ollut ryhmätehtävää, vaan meidän piti yksilöhaastattelun lisäksi pitää vartin mittainen tuokio pienelle lapsiryhmälle, mutta tuo on käsittääkseni valitettavasti poistunut. Harmi, se kun oli oikeasti hyvä ja aito tapa nähdä miten ihminen oikeasti toimii lasten kanssa, se kun on aivan eri asia kuin omanikäisten kanssa tehtävä ryhmätehtävä.
Hei, olisi kiva kuulla, miksi lähdit opiskelemaan LTOpeks? Ja mikä on mielestäsi parasta ja mikä haastavinta tulevassa työssäsi lasten ja lapsiperheiden parissa? :) Ihan alunperinhän halusin yliopistolle lukemaan suomen kieltä, mutta se kaatui käsittämättömään pääsykoeaineistoon, (jonka oon myöhemmin parin kurssin aikana opiskellu niin hyvin, että ois hauska selailla tuotakin matskua nyt kuusi vuotta myöhemmin uudestaan!) ja sen jälkeen hainkin seuraavana keväänä Tampereelle LTO-koulutukseen. Tulos oli hyvin laiha, mikä ei ole sillä Oslo-kevään aikaisella lukemisen määrällä mikään ylläri, joten otin syksyllä 2007 paikan vastaan Laureasta Hotelli- ja ravintola-alalta. Aika pian selkeni, että ei ole minun juttuni se edes vähää alusta, ja kun jouduin jollekin tuon koulutuksen kurssille lukemaan kirjan, joka sivusi kasvatustieteitä, päätin hakea uudelleen LTO:ksi, tällä kertaa Helsinkiin. Keväällä ’08 sitten lukurupeama kunnolla läpi, ja suoraan sisäänhän sitä sitten päästiin. Varmuus omasta alasta on kuitenkin tullut vasta nyt viimeisten opiskeluvuosien sisällä, aluksi ajattelin haluavani luokanopeksi, nyt en ”missään nimessä” enää lähtisi sinne puolelle, ihan siis rakkaudesta varhaiskasvatukseen! Parasta on ehdottomasti lasten reaktiot, se välitön palaute minkä heiltä toiminnastaan saa, mahdollisuus tukea maahanmuuttajalasten kielenkehitystä, aidot ja elämänmakuiset kokemukset, lasten ääretön aitous sekä ennakkoluulottomuus, ihmisten kanssa oleminen ja se ääretön vilpittömyys, joka tuollaisista alle kouluikäisistä paistaa läpi kilometrien päähän. Haastavuus tulee ehkä sitten enemmän sen itse työn oheisjutuista, oman paikan löytämisestä työyhteisössä, koko porukan sitouttamisesta samoihin tavoitteisiin, omien vahvuuksien esiin saamisesta ja sellaisista aikuisten välisistä jutuista.
Millainen kasvatusnäkemys sulla on? (Jos haluat, niin lisäksi: miten eroaisi omien lasten ja “lainalasten” eli päiväkodin lasten kasvatus?) Henkilökohtainen…. :) En tiedä mikä tässä on, etenkin kun miettii mitä kaikkea muuta olen valmis kertomaan blogiini, mutta mun mielestä oma kasvatusnäkemykseni ei ole sellainen asia, jota haluaisin julkisessa blogissa ruotia. Se kuuluu ammatti-minun puoleen, ja se kuuluu siihen toiseen Lauraan, joka ei tavallaan ole missään tekemisissä tämän vähän pinnallisemman ja hieman toisenlaisessa maailmassa elävän bloggaaja-Lauran kanssa. Mielestäni ammatillinen identiteettini on osa päiväkotielämää, ja kasvatusnäkemys kuuluu ehdottomasti sinne. Ei se mikään erikoinen tai poikkeava ole, ja on minulla vahvojakin mielipiteitä siitä, miten lasta päiväkodissa tulisi kasvattaa, mutta keskustelen niistä sitten tulevien työkavereideni sekä hoitamieni lasten vanhempien kanssa, en sellaisten ihmisten kanssa, joille asia ei tavallaan milläänlailla kuulu. :) En siis missään nimessä halua epäkohteliaasti ohittaa tätä kysymystä vain todeten, että ”tää ei kuulu teille”, mutta toivon, että tästä ymmärtää sen, miksi en sen koe kuuluvan blogiin. Ja mitä tuohon toiseen kysymykseen tulee, niin sehän eroaa kuin yö ja päivä. Päiväkodissa lapsia kasvatetaan ammattilaisina, ja päiväkodin kasvatus on kaikesta yksilöllistämisestään huolimatta myös pitkälti ryhmäkasvattamista. Kotona omaa lasta taas kasvatan sitten joskus äitinä, en ammattilaisena, joten eiköhän sillä aikamoisia käytönnön erojakin tule vastassa olemaan.
Kun olet opiskellut lastentarhanopeksi, onko missään vaiheessa kiinnostanut vaihtaa esim. sosiaalityöhön tai muuhun alaan? Eihän sitä ikinä tulevaisuudesta tiedä, mutta no, ei. Kaikki kunnia muiden alojen ihmisille, sosiaalityötä tekeville nyt etenkin, mutta koen, että varhaiskasvatus ja opettajuus ovat niitä minun juttujani, joten luulen kyllä pysyväni kovasti tällä alalla, maksimissaan nyt ehkä suuntautuvani jotenkin entistä enemmän tuohon suomi toisena kielenä -touhuun. En toki katsoisi mahdottomaksi, että työskentelisin joskus suomen kieltä opettamassa vanhempienkin lasten tai jopa nuorten parissa, mutta nyt ihan jo tuo perustyö päiväkodissa kiinnostaa niin paljon, etten usko sieltä ihan heti muualle vaihtavani. Ehkä maisteriopintojen kautta jopa päiväkodin johtajan tehtävät saattaisivat kiinnostaa, mutta nyt kuitenkin tätä ihan LTO-työtä minulle kiitos!
Kuvaile itseäsi lto:na viidellä sanalla. (Tiedän, että et oo vielä valmistunut/vakkari duunissa, mut ymmärtääkseni oot kuitenkin jonkin verran työskennelly jo päiväkodeissa :) Ihana kysymys! No mutta, kärsivällinen, läsnäoleva, innostunut, uusi ja lapsenmielinen! :)