Perjantaifiiliksillä

Eilen ilahdutti kovin koira, joka lopetti 30 tunnin yhtämittaisen ulinan tasan siihen, kun Kimmo nosti sen sohvalle viereensä. Että minä mistään tötteröistä ja haavakivuista välitä, minä tahdon sohvalle nukkumaan. Ilahdutti myös ystävä, joka oli täällä koko päivän koiranvahtina vinkuiitan seurana ja ilahdutti kun Kimmo palasi työmatkaltaan, jossa olikin huiman vuorokauden jo ollut.

Aamulla ilahdutti, kun Elvi jaksoi touhukkaana kävellä puoli korttelia ympäri ja se kun menin vasta yhdeksitoista töihin. Töissä ilahdutti vohvelikangastöiden parissa puurtavat eskarit, joiden virallisena ompeluneuvojana sain toimia.

Tänään on myös ilahduttanut Harry Potter ja Feeniksin kilta, koska sain eilen Liekehtivän pikarin loppuun ja kirjastosta tuota Feeniksin kiltaa lainaamasta palattuani osuikin kirpulla moinen käteen ihan parilla hassulla eurolla, ja se jos mikä on mainiota, koska tuo olikin ainoa kirja, joka minulta sarjasta enää puuttui. Aika täydellinen ajoitus, liikaa Harryja lukeneena voisi jo melkein luulla, että sen on eteeni tuonut tiedätte-kai-kuka, että ehkä se onkin hirnyrkki.

Tänään ilahduttaa myös jasmiinitee Shanghaista, ruusuntuoksuinen kynttilä olohuoneessa ja se, ettei pitkästä aikaa oikein ärsytä mikään. Aika voimaannuttava tunne, olla hyvällä tuulella! Ehkä voimaannun vähän lisää, jos pyytäisin Kimmoa tuomaan glögiä kauppareissultaan, voisi tehdä ihan terää moinen herkku. Ehkä se ilahduttaa vielä huomennakin.

Yksi kuva joka päivältä

01. something blue 02. i saw this cutest wallet at Dökkan, ja ostin sen hajonneen tilalle 03. weather
04. can’t live without sokeri 05. 8 o’clock 06. made me smile today
07. kirjoja on the floor, tietenkin 08. a place, a home 09. muffaria aamiaiseksi, heck yes!

10. i do this everyday 11. a set tai a-set-elma, kuinka sen tahtookin sanoa! 12. normal
13. letters 14. for me 15. hot + cold, ruoka lämmin, ulkona kylmä
16. after looong day 17. cooking 18. i love this :-*


19. i’m gonna eat a whole muffin (jota lopulta en saanut kuitenkaan yksin edes syötyä..)! 20. bright, right…. 21. shoes
22. a favourite thing 23. i made this, tai ihan ite ainakin paketoin 24. i need to do this, kunnon kirppiskierros siis!
25. time (to say goodbye, lauloi Andrea Bocelli kun LEOPSia kirjoitin) 26. wall 27. i’m thankful of this…
28. black, haha! 29. So, this happened eli häälupaushommia, rakas, skumppaa ja hotelliyö 30. i bought this, ja ruusuntuoksuinen kynttilä on paras ostos muuten aikoihin.

Instagramissa oli #fmsphotoaday-haaste, jossa annettiin tehtäväksi ottaa kuva jokaiselta päivältä aina ohjeen mukaan. Kuvat yllä, ohjeet lihavoituina alla. Osa kuvista vilahteli täällä bloginkin puolella jo aiemmin tuossa perinteisemmässä kuulumiset kuvina -kategorian postauksessa, ja juu, voisihan ne ig-kuvat ihan sinne sovellukseen toki jättääkin, mutta tuntui nyt sunnuntain kunniaksi jotenkin kivalta jakaa ne täälläkin. Jakaa sellaisia juttuja, mitä ei ilman haastetta olisi tullut edes kuvanneeksi ja jakaa se fiilis, se ajatus siitä, miten hauska lopulta näitä on tälleen kootusti selata kuukauden lopussa, koska on oikeasti yllättävän arvokasta ottaa ihan jokaisesta päivästä ainakin yksi kuva muistoja jäsentämään.

Olen nyt etenkin tämän marraskuun viimeisen viikon aikana ollut jotenkin erityisen alakuloinen, väsynyt ja rikki monellakin tapaa, olen kironnut kaikki omat kliseiset mantrani mielialan valitsemisesta suurimmaksi sonnaksi, mitä ikinä olen keksinyt ajatella, ja olen ihan totaalieristänyt itseni kaikesta kivasta ja sosiaalisesta saadakseni vain murista ja marista. Ja sitten yhtäkkiä kaiken tämän väsyneen valituksen keskellä huomaan, että silti ihan jokaiselta päivältä, niiltä kurjimmiltakin olen saanut aikaan edes yhden kivan ajatuksen esiin tuovan kuvan, ja se onkin aika kivaa. Se on kivaa siksi, että kuvien ottaminen on kivaa, mutta se on kivaa erityisesti siksi, että jokaisessa kuvassa on kuitenkin positiivinen fiilis kaiken oma-aloitteisen ankeutumisenkin keskellä.

Että ehkä seuraavaksi onkin sen #100happydays-haasteen vuoro, kuka lähtee mukaan?

Marraskuiset kuulumiset

♥ Homing, himailu, kotoilu, mitä näitä nyt oli. Kodista on tullut pesä ulkoista harmautta vastaan, ja siitä on tullut turvapaikka elämän ilkeitä ihmisiä vastaan. Paljon on kulunut enon Shanghaista tuomaa jasmiiniteetä, sitä samaa, jota tarjoilimme häissämmekin, ja paljon on kulunut sivuja kirjoista, hetkiä kippurassa sohvan tai sängyn nurkassa. Viikonloppuaamut ovat olleet ehkä lempijuttu aikoihin, herään jo viimeistään kahdeksalta, keitän sitä teetä ja nappaan läppärin tai kirjan eteen ja surffailen internetin läpi kuunnellen Spotifyn Classical-radiokanavaa (josta tulee lähinnä leffa- ja instrumentaalimusiikkia, ja törmäsinpä siellä yhtetä päivänä myös Daruden Sandstormiin. Klassista.). Tänään seurana oli Kimmon eilen lohiruisburgereiden jälkiruoaksi tuomaa appelsiinipistaasimantelivalkosuklaata, kyllä herra näemmä vaimonsa suklaamaun tuntee.

♥ Marraskuun lempipuheenaihe: sää. Harmaus, koleus, pimeys, märkyys, mustuus. Juttelin yksi aamulenkki äitini kanssa puhelimessa ja totesin, että olen selvästi asunut tarpeeksi kauan Helsingissä, sen seitsemän ja puoli vuotta, että en edes ymmärrä kaivata tähän aikaan vuodesta lunta. Mutta nyt kun sitä hieman on, niin on se kyllä aika kivaa. Pysyisi vaan eikä loskaisi koko tienoota.

♥ Ja onhan tuonne yksi aurinkoinen päiväkin mahtunut mukaan! Se oli päivä kun pääsin kolmelta töistä ja kuljin Annankatua ja Fredaa kuvaten teille Helsingin putiikkeja. Pimeä ehti laskeutua jo Töölön paperikauppa Putingilla ja lopulta kuvasinkin teille kuun. Ja hassua muuten. Kun vielä bloggasin portaalissa, ei olisi tullut mieleenkään, että lähden normityöpäivän jälkeen kahdeksi tunniksi keskustaan tekemään blogipostausta. Bloggasin portaalissa pitkään aikalailla siitä syystä, että oli jo opiskellessakin aika kiva saada rahaa sellaisesta asiasta, jota tekisi joka tapauksessa. Siksi sieltä lähteminenkin pitkittyi ihan hurjasti, kieltäytyä nyt ”ilmaisesta” rahasta. Ja nyt kun sen kuitenkin tein, olenkin yhtäkkiä enemmän mukana tässä kuin koskaan aiemmin palkkatuloisena. Mmm.

♥ Kimmo ”en kamalasti välitä makeasta” K on kunnostautunut pullakuskina. Kotiin tulee kaupasta milloin suklaata, milloin pähkinäkinuskimuffarit, joista minä saan överimakeuden vuoksi syötyä vain puolikkaan ja armaani vetelee niitä puolitoista. Haha, jos Kimmo on opettanut minut syömään kunnon ruokaa, olen minä ilmeisesti opettanut hänet ymmärtämään makean päälle. Voihan mässynmässyn.

♥ Kuvassa yhden päivän työasuvarpaat ja toisessa erään kuusivuotiaan vuosiympyrä, jonka kanssa harjoittelimme vähän värioppiakin. Tiedä sitten muistaisivatko enää miten vihreää saadaan, mutta hauskaa meillä oli vesivärivärjätyn veden kanssa lotraillessa. Minulla on ihan hurjan kiva työ, sen kun muistaisi itsekin niitä muutamia huonoja puolia aina parjatessa.

♥ Tatuointijuttuja ja Harry Pottereita, niistä on mieleni täyttynyt varsin vahvasti lähipäivinä. Jotain hurahtaneisuudesta kertoo se, että työmatkat menevät Pinterestin tatuointikuvia selaillen ja illat Pottereita lukien. Kolmas kirja minulla on menossa, ja kohta iskeekin pakollinen tarve päästä kirjastoon, koska Feeniksin kilta on ainoa Potter, joka hyllystäni vielä puuttuu ja tällä vauhdilla olisin sen tarpeessa jo reilusti ennen joulua. Siitä on ihan hurjan monta vuotta kun olen noihin kirjoihin tarttunut, ja pakko tunnustaa, että viimeisiä neljää osaa en ole koskaan lukenut suomeksi. Että ehkä nyt on jo aikakin. Ja onneksi sosiaalinen elämä onkin ihan yliarvostettua kun aikansa voi viettää vain kotona lastenkirjojen parissa.

♥ Olen tänä vuonna ylittänyt itseni ja hankkinut jo kaikki joululahjat. Kaikki! Ainakin lähes, kaksi pitäisi vielä käydä ostamassa, mutta niidenkin tiedän löytyvän ihan vain haettaessa. En koskaan ole ollut näin ajoissa, mutta nyt nuo jo aiemminkin mainitut Helsingin pikkuputiikit ovat olleet suuri apu ja toinen apu on ollut Etsy.com. Enempää en viitsi löydöistä vinkkailla, kun lahjojen saajat saattavat täällä blogissakin vierailla, mutta ei ole mitään, mitä etsystä ei löytyisi.

♥ Yksi joululahjaideoista, mummille, isotädille ja mummalle hankitut Mummi ja minä -astianpesuaineet ja saippuat ovat kyllä aivan loistavia! Maailman ihanimmat tuoksut, suomalaisen pienyrityksen valmistamat, täysin myrkyttömät ja ekologiset tuotteet vetoavat kovasti täällä suunnassa. Suosittelen ihan ilman mitään mainostustarkoitusta kurkkaamaan linkin taakse, tällaisista tuotteista pulittaa mielellään muutaman euron enemmän kun perusmarkettikamasta. Maailma vinksahti muutenkin siinä vaiheessa pahasti kun kaikki piti rueta saamaan mahdollisimman halvalla, unohtuu pitkälti ihmisiltä se, että laatu, eettisyys ja ekologisuus maksavat. Ja niiden kuuluukin maksaa.

♥ Mainitsin meidän Elpun jalan patista ja eläinlääkäristä kai täällä aiemminkin, ja kasvainhan siellä oli. :<< Hyvälaatuinen, onneksi, mutta poistoa vaativa, ja niinpä neiti siis joutuu leikkausveitsen alle joulukuun alussa. Voi pientäni mun! En tiedä sitten miten tuo koko takareiden kokoinen kasvi pienestä eläimestämme poistetaan, avataanko koko reisi vai saako sen pienemmällä haavalla veke, mutta aikamoista toipumiskautta ja lampunvarjostinkaulurinöyryytystä kaiketi on kuitenkin luvassa. Mutta onneksi on ystävä, joka lupaa tulla koiralapsenvahdiksi ja onneksi on perhe, joka hoitaa toipilasta kun oma häämatka häämöttää jo edessä. Hyvin se toipuu, pakko sen on!

instagram: lauraeliisa

Auringonlaskun aikaan

Otin tänään pitkästä aikaa kameran reppuun, repun selkään ja tulin junalla töistä keskustaan. Kiertelin kauniin kaupunkini katuja, en tosin varsinaisesti niitä kuvatakseni, mutta muutaman räpsyn otin silti matkani varrelta. Teki jotenkin älyttömän hyvää olla vain ja kävellä, kulkea Bulevardia Annankadulle, kääntyä Roballe ja tulla siitä Fredrikinkatua Töölöön. Teki niin kovin hyvää olla vain yksin.

Lienee pientä syysmasistelua ilmassa, kun tänään on kolmesta toisistaan riippumattomasta osoitteesta tullut kyselyä, onko minulla kaikki ihan hyvin. Ja kai nuo varsin terävänäköisiä ovat nuo minulle tärkeimmät ihmiset, koska ei nyt ihan hirveästi ole jaksanut syystä tai toisesta hymyilyttää viikonlopun jälkeen. On vaan jotenkin niin kovin yliherkkä olo. Ääniyliherkkä, valoyliherkkä, ihmisyliherkkä.

Mutta onneksi tänään hymyilytti ihan vähän aurinko ja ihan vähän enemmän Emmin minulle naamojenkirjassa linkkaama Harry Potter -kuvasarja. Saatoin ehkä jopa naurahtaa. Ja niin joo, naurahdin myös erään äidin tarinalle siitä, miten tyttönsä oli kovaan ääneen kotona kertonut, että ”Laura opetti meille tänään, että oravilla on talvella valkoiset turkit, että ne maatuu paremmin!” …vai oisiko kuitenkin voinut olla maastoutumisesta kyse?

How to break up with someone: Give them a sock and tell them they are a free elf now.

PELASU

Melkoisen reaaliaikaista bloggaamista, kerrankin! Yhtäkään kuvaa muuten ei ole minusta itsestäni ihan hetkeen otettu, pari taisi jäädä kännykän muistiin reissussa, mutta niihinkin kuviin voi ehkä palata joskus myöhemmin, jos tarve sille jostain kolosesta esimerkiksi ilmenee. On ollut maailman laiskin blogikesä, mutta onpahan saanut järjestellä ajatuksia tämänkin harrastuksen suhteen, kohtahan alkaa omakin blogiura olla jo kuusivuotias, siinä ajassa on muuten on sanottu ja tehty varsin paljon!

Mutta jos vähän asiaan palaa, eli siihen reaaliaikaisuuteen. Sisko on ollut kyläilemässä luonamme koko viikonlopun, ja  koska seura on ollut maailman parasta, on sitä ollut myös viikonloppu. Eilen istuskeltiin niin terassilla kuin puistossakin (tuo Live-a-Littlen viini on muuten blogin kautta saatua, ettei nyt ihan piilomainonnaksi mene, mutta ai että se toimii!), törmäiltiin Kimmoon ja yhteen Emmiinkin, syötiin Fafa’sissa ja palattiin kotiin kun oli jo ollut useamman hetken ajan sunnuntai. Aamulla vietin pari tuntia aikaa kirjan kanssa odotellessa että seuralaiseni heräävät, ja loppupäiväksi siirryttiinkin Kimmon ja Sannin kanssa piknikille! Nyt on kärähtänyt tältä mimmiltä muuten taas nenä, siihen nähden miten tunnollisesti olen oikeasti tänä kesänä aurinkorasvaa käyttänyt, ärsyttää jo toisen kerran vähän reilun viikon sisään unohtaa tuohon pärstävärkkiin sitä rasvaa lisäillä.

Mutta ai että. Tällainen kesä on kyllä maailman paras kesä.