Y.O.L.O.U.Y.H.H.*

*You Only Live Once Unless You Have Horcruxes

Tässä sitä ollaan. 7 Potteria hieman reilussa kuukaudessa luettuna, mitähän elämää enää tämän jälkeen voi kuvitellakaan todellisuudesta löytävänsä? Oon ollut Potterien kanssa ihan fanityttönä yläasteesta asti, mutta uskokaa tai älkää, en ole koskaan lukenut osia 4-7 toiseen kertaan. Nyt oli siis viimein aika tarttua koko sarjaan kerralla, viimeisiin kahteen osaan ensimmäistä kertaa suomeksi ja muistuttaa, mistä tämä fanityttöys todella on lähtöisin. Ja aika näppärästi sain kyllä murrettua oman periaatteeni, että kirjat luetaan vain kerran, koska maailma on niin täynnä hyviä kirjoja, että olisi ajantuhlausta lukea samat kahdesti. Ja höpöhöpö, lempimaisemiin palaaminen voittaa huonot randomkirjat kyllä mennen tullen. Joten asiaan, kukin miete on kirjoitettu ylös heti jokaisen luetun kirjan jälkeen GoodReadsiin (jonne tekin kyllä saisitte liittyä koko poppoo ja lisätä minut kaveriksi, jotta kirjakaveruus jatkuisi tämän blogin joskus loputtuakin!!), joten siitä aikamuodot ynnä muut!

J.K. ROWLING : HARRY POTTER JA VIISASTEN KIVI
♥ ♥ ♥ ♥

Olipa jännä lukea tämä ensimmäinen osa, kun jo tietää mitä tuleman pitää. Noilla pienillä vihjeillä, jotka ensilukemalla menevät takuulla ohi, näkee todella sen, miten valmiinoloinen pohja koko täydelle tarinalle ollaan jo tässä kirjassa saatu luotua, vaikka tämä olikin paljon enemmän lapsille suunnattu kuin muistin. Mutta ihana tähän maailmaan on uppoutua, en ymmärrä miksen aiemmin muka tähän ole muilta kirjoilta saanut palattua.

HARRY POTTER JA SALAISUUKSIEN KAMMIO
♥ ♥ ♥ ♥

Tämä kakkonen oli parempi kuin muistin! Aika alleviivaahan se välillä oli, mutta toisaalta, usein lapsille kirjoitetut on, vaikka sitten toisaalta tämä ei taas tapahtumiensa puolesta täysin sellaiseltakaan tunnu. Mukaansatempaava, odotan jo että pääsisin sarjan loppupään lemppareideni pariin!

HARRY POTTER JA AZKABANIN VANKI
♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Apua, miten näitä muka pitäisi pystyä kriittisesti arvioimaan, kun rakkaussuhde koko sarjaan on ihan omissa mittasuhteissaan? Tää kolmonen oli jo aiemmin lemppari-Potterini kaikista, eikä se pettänyt nytkään. Voi Lupin ja Sirius, kamalahan näitä melkein nyt on lukea kun tietää jo kaiken tulevan!

No mutta. Jos nyt jotain kritisoivaa pitää sanoa, niin tämä tosielämässäkin urheilusta piittaamattomana koen kaikki Huispaus-jutut erityisen pitkäveteisinä, etenkin kun asetelma on jotenkin niin, no, naiivi? Yritän aina muistaa, että onhan nämä lasten kirjoja, mutta kun raakuus ja tapahtumien moniulotteisuus on toista luokkaa, joten meinaa se kohderyhmä tietyllä tapaa vähän unohtua, ja sitten sitä yhtäkkiä meinaakin turhautua liiasta alleviivaavuudesta ja muista nuoremmille lukijoille suunnatuista viittauksista. Ei tämäkään fakta silti tähtiä tiputa, loppuratkaisun tietävänä tämä kolmoskirja tosiaan on juuri niin hyvä kuin muistelinkin. Ja onhan se itseasiassa ollut ihan ensimmäinen HP-kirja, jonka koskaan olen lukenut, tästä oli hyvä aloittaa!

HARRY POTTER JA LIEKEHTIVÄ PIKARI
♥ ♥ ♥ ♥

Tämähän oli hurjasti parempi kuin muistin! Olin unohtanut muutamia hyvin merkittäviäkin juttuja, joten tämä veti jälleen mukaansa hurjalla vauhdilla. Vähän jotkut loppuratkaisut tässä ontui edelleen, toimi ehkä paremmin nyt kun tarinan jo tuntee, jos siis ensilukemaan vertaa, mutta pieni häiritsevä fiilis silti lopusta jäi, se tuli niin töksähtäen kun muutenkin tämä kirja on ollut jo aiemminkin mielestäni sarjan tietynlainen heikoin lenkki, se teos, jossa yritetään ehkä vähän liikaa. Jos ylipäätään jotain kritisoitavaa näistä kirjoista pitäisi löytää, niin luulen, että se on nää loput. Loput, joille itse tarina ei jotenkin anna tarpeeksi tukea, rakenna niitä valmiiksi.

HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA
♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Apua miten hyvä tämä oli! Kiilaa ehkä ykköseksi Azkabanin vangin ohi, tai ainakin ihan siihen rinnalle, vaikka minua alussa ärsyttikin jotenkin suunnattoman paljon miten äärettömän huonotuulinen Harry kirjan aluksi oli, ja myöhemmin taas ärsytti miten äärettömän naiivi Harry kirjan lopuksi oli. Mutta jotenkin se oli silti niin taitava kuvaus 15-vuotiaan mielenmaailmasta, että kokonaisuutena tämä(kin) kirja oli ihan mieletön, eikä sitä kerrankaan edes lopuksi muiden Pottereiden tapaan luhistanut lainkaan ylilyöty loppu. Ah, tästä tykkäsin, innolla seuraavan pariin.

HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI
♥ ♥ ♥ (♥)

Luin tän ekaa kertaa suomeksi, joten tuntui monella tapaa ihan uudelta tarinalta, vaikka etenkin loppu olikin kyllä vahvasti mielessä. Se tässä toimikin parhaiten, ei ihan parhaisiin Pottereihin tämä yltänyt, ja kuudennen kirjan kohdalla rakenne ”5% toimintaa ja täpärästi pelastumisia – 90% pähkäilyä, arkea ja spekulointia – 5% toimintaa ja loppusurua” alkaakin käydä jo vähän liiankin tutuksi. Onneksi se kaikki lopulta kuitenkin toimii aina yhdessä, ei kai näitä muuten näin rakastaisikaan.

HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Nyt se loppui ja on jotenkin vain sanaton olo. Viimeistä kirjaa on mahdotonta arvostella yksittäisenä teoksena, se kantaa koko sarjaa niin vahvasti mukanaan, ettei tätä osaa muuta kuin rakastaa. Kaikki pienet ärsytykset katoaa vaan loppufiiliksen tieltä, ja aina voi lohduttaa itseään sillä, että nämä voi lukea taas vaikka ensi vuonna uudestaan. Ja se ensi vuosi on onneksi jo ensi viikolla. Tämä taika ei katoa koskaan.

Advertisements

10 kommenttia artikkeliin ”Y.O.L.O.U.Y.H.H.*

  1. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei hyviä kirjoja voi koskaan lukea liian monta kertaa. Koskien erityisesti Harry Pottereita :) Eikä HP elokuvia voi katsoa liian monta kertaa. Jokaisella luku/katselu kerralla nisitä löytyy jotain uusia pointteja. Viimeisen Kuoleman varjelus 2 elokuvaa katsellessani bongasin leikkaus mokan ihan lopusta, jota en ollut aikasemmin hokannut.

    Mikä se onkaan parempi tapa ”paeta” arkea kuin hypätä ihan tyystin toiseen maailmaan. Itse ainakin kun krijoja lukiessani, jollain tasolla osaan todella elää kirjan tapahtumat.
    Ihanaa Joulua ja joulun odotusta sinulle :D

    Tykkää

    • se on todella totta! :> ja jos jonkun kirjan on hyväksi todennut, on sen maailmaan sitäkin turvallisempi palata – mikään kun ei ärsytä niin paljoa kun käyttää kuukausi huonon kirjan parissa :-D

      Tykkää

  2. <3 I feel you! Potterit vaan on niin parhaita. Muistan lukeneeni ekan kirjan 9-vuotiaana kun sain sen kummilta joululahjaksi ja heti kirjan luettuani toivoin, että tulisipa tästä tv-sarja ja tulisipa näitä lisää! Sarjaa en saanut, leffoja ja lisää kirjoja kylläkin :–) kaikki löytyy omasta hyllystä ja neljä ekaa myös enkuksi (itse asiassa The Goblet of Fire onkin juuri kesken. Pitäisi viimeistellä se tässä joululomalla). Vikaa kirjaa muistan jonottaneeni keskiyöllä kirjakaupan edessä, kun ne vihdoin tulivat suomennettuina kauppoihin. Nämä ja LotR:t ovat olleet niin suuri osa nuoruuttani, että haaveilen tässä tatuoivani kummastakin jotain merkityksellistä ihooni.

    Pahoittelut mahdollisista typoista, puhelimella on vaikeeta kirjoittaa!

    Tykkää

    • haha ihana! mä luin vikan tosiaan englanniks, ja nyt kun luin sen ekaa kertaa (!!!) suomeksi, niin vitsi se oli ihan kuin uusi kirja! kaikki pienet nyanssit ynnä muut oli menny vähän ohi, ja vaikka alkuperäisellä kielellä siinä toki on oma kauneutensa, on se oma äidinkieli kuitenkin mulle se paras lukukieli aina. :>

      Tykkää

  3. Mulla on jäänyt ihan vuosittaiseksi tavaksi vetästä Potter-kierros läpi jossain vaiheessa vuotta, yleensä just näillä huudeilla. Yhdistän Potterit tosi vahvasti jouluun – varmaan siksi, että jouluaatosta 1999 (tai 2000?) tää fanityttöys aikoinaan rytinällä lähti. Sain Viisasten kiven lahjaksi (en ollu sillon vielä ees kuullu koko sarjasta, kannetki on jenkkiläiset ku äitin oli pitäny tilata kirja jostain netin syövereistä) ja luin teoksen yhessä yössä. Sitte se oli menoa se.

    Joten oha se niin että: always <3

    Tykkää

    • ihana! pitää ehkä itsekin ottaa tää useammin tavaksi, on tuo maailma vaan jotain niin erityisen ihanaa, että sen pariin on kyllä ollut mieletön palata.

      Tykkää

  4. Harry Potter on mun ei niin kovin salainen fanityttöyden kohde! Luen muutaman osan kirjoista vähintään kerran vuodessa enkä ole huomannut vieläkään kyllästymistä. On jotenkin niin hassua, että noita jaksaa lukea kerta toisensa jälkeen ja silti joka kerralla niistä avautuu jotain uutta. Ehdoton lemppari on Feeniksin kilta ja pakko myöntää Siriuksen kuoleman koskettavan vieläkin, heh. Itsellekin etäisimmäksi jäi Puoliverinen prinssi, ei yltänyt ihan parhaimpaansa.
    Teinpähän tänä vuonna oman kandini Harry Potterista ja voin kertoa, että kirjoittaminen ei tuottanut ongelmia kivan kandin aiheen vuoksi. :D

    Kuten sanoit lopuksi, tämä taika ei tosiaan katoa koskaan ja uskon monien muidenkin olevan samaa mieltä. <3

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s