HALOO ONKO SIELLÄ KETÄÄN?

Jos on, ja jos on edes pieni ikävä saattanut olla, ettekä ihan täysin ehkä yllättyneet, että tämänkin mimmin kohdalla kolmas kerta toden sanoo, niin klikkailkaapa itsenne TÄNNE. Siellä olen nimittäin minä ja uusi kirjablogini. Toivottavasti pian myös joku teistä seuranani. :-*

Mainokset

KIITOS

Kiitos.

Kiitos kun olen saanut olla, ja kiitos ennen kaikkea siitä, että te olette olleet. Osa vähemmän ja osa pidemmän aikaa, osa jopa vuodesta 2008 kun perustin ensimmäisen blogin, ja se on jotenkin ihan erityisen kreisiä. Kiitos kun olette olleet mukana, kiitos kun olette antaneet minun olla ja tehdä tätä. (Ja on tätä tehtykin, välillä suurella sydämellä ja välillä vääntäen kuin pahintakin tiskirättiä, mutta tehty tätä on kuitenkin, pidempään kuin muita harrastuksia yhteensä.) Kiitos kun olette kommentoineet, kannustaneet, kaivanneet. Kiitos kun olette antaneet asiallista palautetta ja kiitos kun olette jakaneet teille kaikkein syvimpiä fiiliksiä. Ja ihan viimeiseksi kiitos, että olette vielä nytkin, monen kuukauden tauon jälkeen siinä, lukemassa tätä, blogini viimeistä postausta. Se tuntuu ihan hurjan hyvältä. Mielettömältä. Ja aika haikealta myös. Mutta joskus oikeimmat päätökset tuntuvat juuri kaikkein haikeimmilta, ihan jo siksi, koska muistaa kaiken hyvän, mitä se päättyvä on pitänyt sisällään ja toisaalta taas siksi, että tietää, että se viimeisellä sivullaan oleva elämä, tapa ja asia on jotenkin jo oikeastaan aivan kokonaan menneessä aikamuodossa, ja sen loistonpäivät on jo niin kaukana takana, että uusi hyvä on vienyt siltä kaikelta huippunsa. Mutta onneksi se haikeus on positiivista, koska onpahan taas yksi elämänvaihe enemmän mitä muistella. Joten kiitos siitäkin.

Hei vain, hymyillään kun tavataan.

(Ja niin, jos ihan kamala ikävä iskee, niin inspiraatiota löytyy pinterestistäni, kirjajuttuja goodreads-profiilistani ja eniten arkea edelleen instagramistani. Kaveripyynnöt ovat enemmän kuin tervetulleita!)